No pain, no gain? Tämän fraasin olet varmaan kuullut monesti eri yhteyksissä. Tuossa piilee kyllä murunen totuutta, mutta myös paljon vaaranpaikkoja, mikäli tätä lausetta skaalaa gospeliksi, uskomukseksi, että tuloksellinen harjoittelu vaatisi “verta, hikeä ja kyyneleitä“. 

Kehittävä treeni on paljon muutakin kuin raakaa repimistä treenistä toiseen. Itseasiassa kyseisiä äärikovia harjoitteita tulisi tehdä varsin maltillisesti ja enemminkin panostaa nousujohteiseen harjoitteluun, mikä tarkoittaa kuormituksen hallintaa eriarvoisin viikoin.

Suurin osa meistä on sisäistänyt ajatuksen siitä, että kehittyäkseen joutuu näkemään vaivaa ja tekemään paljon töitä. Vaan liian usein unohdetaan huoltotoimenpiteiden ja palautumisen merkitys kehityksen kannalta. Kehittävässä harjoittelussa kun ei ole kyse siitä, kuka jaksaa harjoitella eniten, vaan kuka osaa säädellä taitavasti rasituksen ja palautuksen välistä suhdetta, eli kokonaiskuormitusta. Sanonta "kehityt juuri niin hyvin kuin palaudut" pitää kutinsa.

Uni toimii palautumisemme puskurina. Kehomme pääasialliset rakennusvaiheet toteutuvat unen aikana. Unen tarve on yksilöllinen. Toinen pärjää vähemmällä ja toinen tarvitsee unta enemmän. Yöunien pituus ei kuitenkaan kerro todellisesta unen tarpeesta, vaan enemminkin tottumuksista. Jokainen kuitenkin tarvitsee unta jaksaakseen, pysyäkseen vireänä ja palautuakseen rasituksesta. Säännöllisyys on unen kestoakin tärkeämpi tekijä.