Liikunta ja urheilu ovat Suomessa tärkeässä asemassa, mutta niiden välillä on ero, joka usein unohtuu. Kummallakin on oma merkityksensä hyvinvoinnille, mutta käytännössä liikunnan arvo hukkuu liian helposti urheilun, erityisesti kilpa- ja huippu-urheilun varjoon. Keskustelut liikunnasta kääntyvät usein huomaamatta kilpaurheiluun ja kansainvälisiin saavutuksiin. Tämä ajatusvirhe voi estää meitä ymmärtämästä, miten monipuolinen liikunnan kenttä on ja kuinka laajasti sen hyötyjä voisi edistää.

Askelmittarien saavuttua markkinoille ja niiden käytön yleistyminen on näkynyt myös valmennusmetodeissa. Nykyisin monet valmentajat ja personal trainerit ohjelmoivat sykeharjoittelua enenevässä määrin askeleiden kautta. Kalenterissa ei enää lue: ”60 min peruskestävyyslenkki”. Sen sijaan siellä on maanantain kohdalla 10 000 askelta. Urheilupuolella tietenkään tätä tehdä – enkä ole aivan varma pitäisikö tätä tehdä kuntoilijoillakaan.

Jokainen nuoruudessaan hyvässä kunnossa ollut muistaa, miten paluu harjoitteluun tauon jälkeen on ollut suhteellisen helppoa. Nuorempana yleinen suorituskyky ja kunto ei hirveän oleellisesti tipahda, vaikka olisi pidempikin tauko.

On kysymys, joka on askarruttanut ihmiskuntaa sen alkuajoista saakka. No tuo oli ehkä hieman liioittelua mutta kuitenkin nykypäivänä se on nykyisin erittäin pohdittu aihealue. Sosiaalinen media onkin sitten nostanut tämän jo aivan toisiin sfääreihin. Ennen vanhaan isoin bullshitti rasvanpolttoon löytyi TV-shopista; ”Sinun ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään, vain 15 minuuttia päivässä” ja ”Tällä laitteella rasva palaa aivan silmissä”. Nykyisin sitten erilaiset ”gurut” tarjoilevat menetelmiään ja tuotteitaan somessa. Tavoitteena on tietysti tehdä rahaa ja myydä tuotteita ja/ tai omia ohjelmiaan.

Tähän topikkiin on ottanut jo kantaa paljon minua fiksummat ihmiset. Lihastohtori Hulmi on käsitellyt tätä blogissaan ja samoin on myös Haikaraisen Timo omassa blogikirjoituksessaan. Mediassa on nyt tässä hiljattain ollut jonkin matkaa kirjoittelua natriumbikarbonaatista eli ruokasoodasta. Urheilussa tämä kikka tiedetään varsin hyvin ja sitä onkin käytetty jo pitkään. Onko tässä varsin arkisessa elintarvikkeessa mitään tavalliselle salikävijälle?

“Go heavy or go home” ja ”Salil eka salil vika”  -löytyy painettuna monen treenaajan T-paitaan tai ainakin viimeistään somen kautta kaiverrettuna tajuntaan. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa mutta aina tulisi huomioida se vaa´an toinen puoli. Viittaan nyt siis rentoutumiseen.

Treenille otetaan kyllä aika mutta harva ottaa sen rentoutumiselle. Kuitenkin kyseessä olisi aivan yhtä tärkeä aika, ellei joissain tapauksissa jopa tärkeämpi. Modernissa yhteiskunnassa kova ja nopeatempoinen tahti on jo muodostunut normiksi. Aivomme ja hermostomme kuitenkin vaatisi sitä alasajoa varsinkin iltaisin. Nämä kerätyt kierrokset näkyvät uniongelmina ja yleisenä ärtyneisyytenä. Tällainen tila ei myöskään ruoki luovuutta ei edistä palautumista.

Kun ihminen päättää, että nyt muutan elintapojani ja pudotan painoani, hän usein tekee kaikki muutokset kerralla. Ajatuksella: “STOP kaikki muu elämä, nyt minä muutan elintapojani.”

Se on inhimillistä. Muutoksen halutaan tapahtuvan nopeasti. Jos mitään ei tapahdu, tulee helposti mieleen ajatus, että eihän tästäkään mitään tule. En onnistu tässäkään. Varsinkin, jos takana on jo useampi epäonnistunut dieettikokeilu tai laihdutusyritys.

Normaali työssäkäyvä ihminen viettää ison osan ajastaan ja elämästään omalla työpaikallaan. Ihmisen kokonaisterveyttä ajatellen, on näillä työolosuhteilla suuri merkitys yksilön terveyttä ja hyvinvointia ajatellen. Työergonomia voidaan jakaa psyykkisiin ja fyysisiin tekijöihin. Molemmat ovat yhtä tärkeitä tavoitellessa kokonaisvaltaista yksilön hyvinvointia.

Suomessa tule-sairaudet (tuki -ja liikuntaelin) aiheuttavat vuosittain merkittäviä kustannuksia yrityksille ja yhteiskunnallemme. Työkyvyttömyyseläkkeistä lähes joka kolmas aiheutuu tule-sairauksista. Vuosittain Kela korvaa noin 3,8 miljoonaa sairauspäivää tules ongelmien vuoksi. Yritysten tappiot tules ongelmista, mitataan useissa miljardeissa (Työterveyslaitos ja Tule ry).

Läpi historian ihminen on toisinaan altistunut kuumalle. Välillä kokemus on varmastikin ollut mieluisa ja toisinaan vähemmän mieluisa. Kuumassa on kuitenkin ollut selvästi enemmän positiivista kuin negatiivista, sillä ihminen on kehittänyt varsin monimutkaisiakin menetelmiä ja rakennelmia varmistaakseen itselleen mahdollisuuden miellyttävään kuuma-altistukseen.

Muinaisessa Suomessa tämä on viety askelta pidemmälle saunan muodossa. Suomi ei toki ole ainoa kulttuuri, jossa kuuma-altistusta on harjoitettu. Roomalaisilla oli kylpylänsä ja turkkilaisilla höyrysaunansa. Kuumat lähteet ovat myös olleet suosiossa ainakin Islannissa. Myös Intiassa ja Kiinassa on käytetty kuumia kiviä hoidossa. Kuumia kiviä ovat käyttäneet myös useat alkuperäiskansat ja heimot.

Tekoäly mullistaa tällä hetkellä maailmaa, jossa elämme. Sillä tulee olemaan hyvin perustavan laatua olevia muutoksia jokaiseen elämämme osa-alueeseen. Näistä vähäisin ei missään nimessä tule olemaan työelämä. Aikaiset adoptoijat ovat jo nyt moninkertaistaneet oman työtehonsa ja tuottavuutensa monellakin alalla tekoälyn avulla. Tämä tekoälyn mukanaan tuoma muutos tulee koskettamaan myös liikunta-alaa. Voimme visioida tiettyjä mahdollisia skenaarioita, joihin tekoälyn tuleminen yksityiselle liikuntasektorille tulee kenties johtamaan.

Kylmä on yksi asia, josta meillä täällä pohjolassa ei ole pulaa. Kylmäaltistus pulpahtelee toisinaan trendaaviin ilmiöihin. Maailmalla se on tullut suositummaksi urheilijoiden, biohakkereiden sekä terveysintoilijoiden parissa. Kylmän isona lähettiläänä on toiminut myös Guinnessin ennätyksillään kuuluisuuteen noussut Wim Hof. Kylmäaltistus on täysin luonnollinen ilmiö, joka on ollut kanssamme läpi ihmiskunnan historian. Vasta moderni teollistunut yhteiskunta on pystynyt likimain eliminoimaan säännöllisen kylmäaltistuksen meiltä. Ilmastoinnilla säädellyt asuintilamme, automme sekä modernit vaatteet, pitävät yhdessä huolen siitä, että lämpötilamme on jatkuvasti tasainen. Tämä ei kuitenkaan ole se tila, eikä olosuhteet, joihin olemme kehittyneet sopeutumaan. Olemmeko siis kenties menettäneet jotain kylmän myötä?

Pätkäpaasto alkoi nostaa kunnolla päätänsä 2010 luvun alkupuolella. Sitten se on noussut melkoisen trendaavaksi. Pätkäpaaston potentiaalisista terveysvaikutuksista on puhuttu paljonkin. Pätkäpaasto nousi trendaavaksi osin siihen liittyvien tutkimusten vuoksi. Tutkimukset tosin olivat mitä suurimmassa määrin tehty jyrsijöillä. Näissä tutkimuksissa mm. jyrsijät elivät merkittävästi pidempään pätkäpaaston ansiosta ja useisiin terveysmarkkereihin saatiin merkittäviä parannuksia.

Värähtely ei ole mikään uusi ilmiö. Jostain syystä hermostomme on miljoonien vuosien aikana kehittynyt reagoimaan siihen. Eläinten on havaittu spontaanisti tärisevän ja ravistelevan itseään altistuttuaan voimakkaalle stressille. Näin eläin todennäköisesti purkaa stressin aiheuttaman kortisolireaktion. Tämä sama ominaisuus on meidänkin hermostossamme.

Taas viikonloppu edessä ja lauantaille sekä sunnuntaille olisi treenipäivät kalenteroitu. Alla on hyvä treeniviikko mutta tälle(kin) viikonlopulle on laitettu ne tavanomaiset treenit. Eihän sitä muuten pääse haluamaansa kuntoon. Pitäisi lähteä perheen tai kaverien kanssa viikonloppuna mökkireissulle. Kohteessa ei ole kuitenkaan salia. Ahdistaa.

Einesruuat ovat jo pitkään olleet kauppojen myydyimpiä elintarvikeryhmiä. Ne ovat myös sitkeästi pitäneet pintansa ja viime vuosina niiden myyntiluvut ovat olleet kasvussa. Einesruokaa ajatellessa, tulee helposti ensimmäisenä mieleen mikropitsat, hampurilaiset, lihapiirakat yms. Näitä elintarvikkeita ei voida pitää ravinnon laatua silmällä pitäen kovinkaan kummoisina vaihtoehtoina. Onkin totta, että eineshyllyltä löytyy paljon tuotteita, joita voidaan pitää ns. pikaruoan kaltaisina tuotteina – eli ei soveltuvia päivittäiseen ravitsemukseen, ainakaan mikäli ravinnolla halutaan tavoitella terveyttä.