Oletko kuullut otsikon mukaisen toteamuksen joskus? Ravitsemussuositukset perustuvat monissa maissa tutkimuksiin ja tiedeyhteisöjen ja tieteellisten asiantuntijoiden vuosien työhön sekä ravintokulttuureihin, joita halutaan ylläpitää. Suomalaiset suositukset perustuvat erityisesti pohjoismaisiin suosituksiin, mutta yhtäläisyyksiä on myös moniin muihin kansainvälisiin suosituksiin. Otan nyt kantaa usein kuultuun väitteeseen, jonka mukaan suositusten kääntäminen päälaelleen olisi hyvä asia.

Koska kaikilla on mahdollisuus esittää mielipide – ja kaikki esittävät sen.

Samalla voisi kysyä, että miksi nykyään on niin paljon kouluttajia ja kaiken maailman guruja?

Koska se on mahdollista. Puolet väestöstä kutsuu itseään ammattilaisiksi, vaikka koulutus ja tietotaso vaihtelevat todella paljon. Aito asiantuntija kyseenalaistaa koulutuksen ja suhtautuu siihen kriittisesti. On siis osittain asiantuntijoiden vika, että maailmassa on paljon pilipalikouluttajia, jotka perustavat oman osaamisensa omaan kokemukseen ja muutamiin kursseihin. Ei ole mitenkään mahdollista, että tällainen henkilö pystyy ilman 10–15 vuoden perehtymistä tietämään aiheesta niin paljon, että sitä on mahdollista opettaa ja kouluttaa suvereenisti saman alan ammattilaisille.

Urheilijan ravitsemuksessa tärkeintä on riittävä energian ja ravintoaineiden saanti, muistuttaa liikuntafysiologi ja lihastutkija Juha Hulmi Jyväskylän yliopistosta. Erilaisia muotivillityksiä tulee ja menee, mutta ihmisen fysiologia säilyy.

Juha Hulmi puhui viime viikolla parisataapäiselle yleisölle Jyväskylän yliopiston järjestämässä vuotuisessa tapahtumassa, jonka teemana oli tänä vuonna kestävyys- ja voimaharjoittelun yhdistäminen. Tätä ns. hybridiharjoittelua on povattu yhdeksi liikunta-alan tulevaisuuden trendiksi. Kuntoilijat haluavat monipuolistaa harjoitteluaan ja saada treenistä kaiken irti.