Voiko olla parempaa, kuin se, että saa rakkaasta harrastuksestaan ammatin? Voiko olla hienompaa kuin se, että joku maksaa palkkasi intohimosi äärellä työskentelystä? Kyllä voi! Personal trainingin hienous muuttaa muotoaan ja syvenee iän sekä kokemusten karttuessa.Mutta miten on, onko personal trainerilla parempi asema työskennellä unelmaduunissa kuin esimerkiksi sairaanhoitajalla tai toimistotyöläisellä? En voi kieltää sitä, ettenkö olisi lähtenyt personal training –alalle juuri yllä mainittujen motiivien vuoksi. Enkä pidä niitä edelleenkään huonoina motiiveina. Se, että saa työskennellä intohimonsa liikunnan parissa, on siunaus. Se, että on kiinnostunut ja innostunut työstään, on inspiroivaa. Se, että herää aamulla tarmoa täynnä täidensä kimppuun, on erityisen energisoivaa.

Etuoikeutettuja kokemuksia

Muistan useita tilanteita, joissa olen miettinyt sitä, kuinka etuoikeutetussa asemassa pt:nä olen. Olen saanut golfata asiakkaani kanssa auringonpaisteessa upeilla viheriöillä, meloa iltausvan aikaan tyynessä joessa, polkujuosta puikkelehtivia polkuja jäkäläisellä kankaalla ja kahvakuulailla asiakasryhmän kanssa helteisellä hiekkarannalla. Ja palkka on juossut, vaikka olisin ollut valmis itse maksamaan kyseisistä kokemuksista. Lisäksi asiakkaat ovat olleet poikkeuksetta motivoituneita, innokkaita ja ihania ihmisiä. Sellaisia tyyppejä, joiden kanssa on ollut mukavaa ja luonnollista pitää yhteyttä vielä asiakassuhteen päätyttyäkin.Kuvittelin aikaisemmin, että parasta personal trainerin työssä olisi juuri omat kokemukset uusien liikuntamuotojen, tiukkojen treenien ja oman rakkaan harrastuksen parissa. Kuvittelin, että saan parhaat kiksit siitä, että voi opiskella yhä syvemmin anatomian, fysiologian, harjoittelun ohjelmoinnin, ravitsemuksen sekä palautumisen saloja ja pystyn hyödyntämään kaikkea oppimaani asiakassuhteissani. Kuvittelin, että minä itse olen keskeisin henkilö työstä nauttimisen näkökulmasta.Vaikka henkilökohtaiset kokemukset ja oma oppiminen ovatkin upeita juttuja, ovat parhaat kiksit kuitenkin muualla. Ne piilevät muiden auttamisessa ja merkityksellisessä tekemisessä. Se, että näkee ja kokee asiakkaan innostuneen, oppineen ja onnistuneen saavuttamaan tavoitteensa, tuottaa monin kerroin vahvemmat kokemukset kuin oma suoriutuminen. Se, että saa työskennellä itseään suuremman tarkoituksen ja merkityksellisen työn parissa, auttaa jaksamaan vielä senkin jälkeen kun omat tarpeet on tyydytetty tai omat voimavarat ovat ehtyneet.

Personal trainer on palvelija sanan varsinaisessa merkityksessä

Personal training on palveluammatti, ja personal trainer on asiakkaidensa palvelija. Se edellyttää nöyryyttä, muttei missään nimessä nöyristelyä. Ilman vahvaa itseluottamusta ja itsensä arvostamista onkin mahdotonta arvostaa ja palvella muita. Sanalla palvelu onkin yhteiskunnassamme merkillisen negatiivinen kaiku. Palvelija on ikään kuin huonompi ja merkityksettömämpi ihminen kuin palveltava henkilö. Pyydänkin nyt Sinua pohtimaan hetken, kummasta Sinä saat vahvemmat kokemukset, palvelusten saamisesta vai niiden antamisesta? Vasta palvelijan roolin omaksuttuaan, personal trainer pääsee todella nauttimaan työnsä tarjoamista parhaista fiiliksistä.

Auttamalla muita auttaa parhaiten myös itseään

Se, että saa tehdä työtä, joka tukee omia arvoja (esim. terveys ja hyvinvointi) ja pohjautuu suurempaan merkitykseen (ihmisten auttaminen), on voimaannuttavaa. Henkilö, joka vilpittömästi palvelee toistaan, saa jakamansa hyvän monin kerroin takaisin. Ihminen, joka auttaa läheistään, vahvistuu myös itse. Jos siis haluat lisätä omaa onnellisuuttasi, hyvinvointiasi ja varallisuuttasi, niin mieti ennen kaikkea sitä, miten voit palvella asiakkaitasi paremmin, tuottaa heille enemmän arvoa ja auttaa heitä saavuttamaan heidän omat tavoitteensa.Sain jokin aika sitten henkilökohtaisen viestin henkilöltä, jota kirjoitukseni ja siinä mainittu termi unelmaduuni ärsytti. Hän painotti viestissään sitä, että jonkunhan on ne tylsätkin ”pakkopulladuunitkin” tehtävä, jotta yhteiskunta pyörii ja palvelut ylipäätään toimivat. Kaikki eivät voi golfata auringonpaisteessa ja meloa iltausvaisella, tyynellä joella. Joidenkin on raadettava, jotta personal trainerit voivat polkujuoksennella jäkälämättäillä ja joogata laiturin nokassa.Mitäpä jos edelliset suoritteet eivät olekaan se juttu? Mitäpä, jos unelmaduuni syntyykin juuri muiden palvelemisesta ja suuremman merkityksen seuraamisesta? Mitäpä, jos ”pakkopulladuunikin” voi olla unelmaduuni, asioihin hieman eri tavalla suhtautumalla?[avatar user="Riku Aalto" size="thumbnail" align="right" link="http://www.trainer4you.fi/blogi/author/riku-aalto/" target="_blank"]Artikkelin kirjoittaja on Riku Aalto, Trainer4Youn perustajajäsen ja personal trainingin uranuurtaja Suomessa.[/avatar]On toki totta, että personal trainingilla voi olla paremmat edellytykset unelmaduuniksi kuin esimerkiksi perinteisellä ysistä-viiteen-toimistotyöllä tai jollain tarkoin säädellyllä alalla. Jos niihin kuitenkin suhtautuu myönteisen kiitollisesti ja muiden ihmisten auttamisen kautta sekä yhteiskuntaa palvelevalla otteella, ei ole mitään syytä sille, etteivätkö ne voisi tuottaa vähintään personal trainingin kaltaisia unelmaduunikiksejä. Tästä ja monesta muustakin asiasta olimme viestin lähettäneen henkilön kanssa täysin samaa mieltä.