Itsemääräämisteorian mukaan sisäiseinen motivaatio syntyy ja säilyy, kun kolme psykologista perustarvetta huomioidaan.Motivointitaito on asia jonka kanssa valmentajat kamppailevat hyvin usein. Usein kysymme itseltämme ”miten voisin motivoida asiakasta paremmin”.Valmennettava tekee itse lopulta päätöksen siitä motivoituuko, mutta me valmentajana voimme toki vaikuttaa asiaan. Asetelma onkin valmentajan näkökulmasta hyödyllistä pyöräyttää muotoon ”Kuinka voin luoda olosuhteet, jossa asiakas motivoi itseään?”Ihminen ei ole kone, jossa on nappi motivaation päälle ja pois kytkemiseen. Motivaatio ei siis ole ”on tai ei ole” -ominaisuus, vaan olosuhteiden mukaan vaihteleva voimavara.Motivoidumme päivittäin useasta asiasta, mutta milloin olet viimeksi tehnyt jotain sellaista, jossa itse tekeminen on palkitsevaa ja tuottaa sinulle mielihyvää? Kun jokin tekeminen (kuten liikunta) on mielekästä ja saat palkinnon sekä nautinnon tekemisestä itsestään, puhutaan sisäisestä motivaatiosta. Saatat kokea tällöin jopa mahtavia elämyksiä ja ajantaju voi kadota tekemisen viedessä täysin mukanaan.Vastaavasti ulkoisessa motivaatiossa tekemiseen osallistutaan ulkoisten palkkioiden tai rangaistusten takia ja siihen liittyy helpommin epämiellyttäviä tunteita (mm. pelko, tylsistyminen, ahdistus). Ulkoinen motivaatio ei ole kuitenkaan ainoastaan paha peikko, jota vältellä, vaan monessa yhteydessä varsin toimiva kannustin.Pitkällä tähtäimen ajattelussa tekemistä kohtaan suuntautuvan sisäinen motivaatio löytämisen tärkeys kuitenkin korostuu.Yksi merkittävä teoria sisäisen motivaation syntymiselle ja säilymiselle on Edward Decin ja Richard Ryanin itsemääräämisteoria (Self-Determination Theory). Teoria kuvastaa sitä kuinka voimme kutsua esiin sisäistä motivaatiota ja pitää sitä yllä, pyrkimättä kuitenkaan selittämään, mitkä ovat yksittäiset asiat (motiivit), jotka sen aiheuttavat.Teorian mukaan voimme luoda olosuhteet sisäisen motivaation syntymiselle ja säilymiselle, kun kolme psykologista perustarvetta huomioidaan. Nämä perustarpeet ovat 1) autonomian kokemus, 2) pätevyyden kokemus 3) sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemus.Voidaankin sanoa, että haluamme itse päättää elämästämme mahdollisimman paljon, haluamme onnistua ja kokea, että osaamme sekä haluamme kokea yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin juuri sellaisena kuin olemme.

Autonomian kokemus

Kouluaikana saadut lukutehtävät ennalta määrätyistä kirjoista tuntuivat harvemmin herättävän kovinkaan monen sisäistä motivaatiota lukemista kohtaan. Kepeimmin tehtävään tarttuivat lukemista muutenkin innostuneesti harrastaneet. Valtaosan kohdalla esiin pilkahti kuitenkin korkeintaan ulkoinen motivaatio saada kirja luettua arvosanan takia. Itse lukeminen oli taistelussa arvosanasta vain välttämätön suoritus. Huikeat lukukokemukset loistivat pääsääntöisesti poissaolollaan.Sama skenaario toistuu helposti antaessamme valmennettaville tavoitteita, tehtäviä ja ohjeita ilman, että otamme heitä aktiivisesti mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tavoitetta ei koeta omaksi ja tulee tunne, että suoritetaan tämä jotta teen valmentajan tyytyväiseksi. Jossain vaiheessa teen kuitenkin oman pääni mukaan, ajatellaan.Sisäisen motivaation syttymistä ajatellen, ihminen ei lähtökohtaisesti voi kokea, että hänet on pakotettu johonkin.Sen sijaan yhdessä asiakkaan kanssa asetettu tavoite lisää sitoutumista ja tavoitteen hyväksymistä. Oma tunneside tavoitteeseen vahvistuu. Olen itse päättänyt mitä haluan saavuttaa ja miten sen saavutan. Koetun autonomian määrä siis määrittelee minkä asteista sisäistä tai ulkoista motivaatiota syntyy. Vapauden tunne vie jo pitkälle. Ei valmentajan tarvitse, tai edes kannata, päätäntöksentekoa tietenkään kokonaan valmennettavalle sysätä. Sen sijaan tarjoamalla ammattitaitoisia vaihtoehtoja, voit synnyttää valinnan vapauden tunnetta.

"Keskityttäänkö ensin aamupalan, lounaan vai päivällisen parantamiseen?""Ojentajat… nyt saat valita… dippiä vai taljapunnerrus?"

Valmennuksen alkuvaiheessa tekeminen on usein (ja on tyypillisesti eniten syytäkin olla) enemmän valmentajan johtamaa. Perusasioiden loksahdellessa kohdilleen, on jatkuvuuden ja motivaation säilymisen/kasvattamisen näkökulmasta vastaavasti pyrkiä asiakkaan autonomiaa lisäävään suuntaan.

Pätevyyden kokemus

Pätevyyden kokemus kuvastaa henkilön uskomusta omasta kyvykkyydestään selviytyä annetuista tehtävistä. Jotta sisäinen motivaatio voisi syttyä, täytyy ihmisen kokea pystyvänsä selviytymään annetuista tehtävistä.Pätevyyden tunne herättää synnynnäisen oppimisen halumme. Niinpä onkin tärkeää, että valmentajana olet koko ajan valppaana, että asiakkaan taito- ja osaamistaso on tasapainossa vaadittavien harjoitteiden ja muutosten suhteen.Mikäli harjoittelu alkaa tuntua yksinkertaiselta, tylsältä tai liian helpolta, on uusi asia todennäköisesti oppittu jo varsin hyvin. Haastavuustasoa onkin syytä hilata sopivasti ylöspäin taitojen ja ominaisuuksien kehittyessä, jotta motivaatio säilyy.Positiiviset kokemukset omasta pätevyyden tunteesta vahvistavat myös positiivista minäkuvaa. Asia on tärkeä, koska alhaisen pätevyyden tunteen on havaittu olevan yhteydessä myös huonoon terveyskäyttäytymiseen.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemus

Ihmisillä on universaali tarve kokea yhteyttä muihin ihmisiin ja rakastaa sekä olla rakastettu. Haluamme tulla hyväksytyiksi sellaisena kuin olemme.Kun tulemme kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olemme, koemme turvallisuutta ja luottamusta. Vuorovaikutustilanteissa jaetaan paljon ajatuksia, aikomuksia ja tunteita, joiden purevuus riippuu siitä kuinka turvalliseksi henkilö tilanteen kokee. Jos keskustelu on pinnallista, jää muutoskin usein pinnalliseksi. Kun henkilö saavuttaa tason jossa uskaltaa puhua hänelle merkittävästi asioista, on muutos todennäköisemmin kestävämpää.Yksi tärkeimpiä perusteita sisäisellä motivaatiolle syntyy kun valmentajana osaat luoda turvallisen ja luotettavan vuorovaikutusilmapiirin.

Lopuksi

Decin ja Ryanin mukaan turvaudumme ulkoista omanarvontuntoamme pönkittäviin tavoitteisiin silloin kun yllä kuvatut psykologiset perustarpeet jäävät yhä uudelleen täyttymättä. Eli jos koemme, että meiltä riistetään vapauden tunne (liian komentavaa), pätevyyden tunne (liian haastava tehtävä) tai muihin liittymisen tunne (liian torjuva sosiaalinen ympäristö).Sen sijaan kun nämä psykologiset perustarpeet toteutuvat, koemme enemmän sisäistä motivaatiota ja nautimme tekemisestä itsestään. Ja mikä tärkeintä, lisääntyy myös itseohjautuvuuttemme.[avatar user="Jorma Vaara" size="thumbnail" align="right" link="http://www.trainer4you.fi/blogi/author/jorma-vaara/" target="_blank"]Artikkelin kirjoittaja on Trainer4Youn psyykkisen valmennuksen asiantuntija ja pääkouluttaja Jorma Vaara.[/avatar]Kysy itseltäsi kolmeen psykologiseen perustarpeeseen liittyen:

1. Kuinka paljon asiakkaasi voi itse vaikuttaa harjoittelun ja koko muutosprosessin sisältöön tai kulkuun?
2. Ovatko liikunta- ja ravinto-ohjelmat sopivan haastavia, jotta ne tukevat pätevyyden tunnetta ja lisäävät motivaatiota?
3. Kuinka luotettava ja turvallinen sinun ja asiakkaasi välinen vuorovaikutusilmapiiri on?