Iiris Inkala-Rajaniemi osallistui Trainer4You Ravintovalmentaja -koulutukseen viime keväänä. Hän kertoo nyt kokemuksistaan ensimmäiseltä "koelennoltaan".

Huomenna se alkaa. Huomasin ajattelevani laihduttajalle niin tyypilliseen tapaan. Mutta tällä kertaa kyseessä ei ollut uusi laihdutuskuuri. Tämä oli enemmän, tämä oli uudempaa, tämä oli jännittävämpää. Ja ennen kaikkea innostavampaa. Huomenna alkaisi minun matkani ravintovalmentajaksi. Ehkä myös matka itseeni, tasapainoisempaan elämään ja hyvinvointiin.

Oikeastaan matkan suunnittelu alkoi jo pari kuukautta sitten, kun eri ruokavalioiden kannattajien jatkuvaan juupas/eipäs -keskusteluun ja epäonnistuneisiin laihdutusyrityksiini kyllästyneenä janosin tutkittua tietoa ravitsemuksesta ja kestävämpää lähestymistapaa painonhallintaan.

Ravitsemuksen ristiaallokossa surffaillessani silmiini osui Trainer4Youn ravintovalmentaja -koulutus ja runsas, innostava materiaali. Voisiko tästä löytyä ratkaisu kestävään painonhallintaan? Entä voisinko minä, oltuani ensin itse oman tutkimukseni koekaniinina, toimia matkaoppaana muillekin? Vai olinko sittenkin liian paksu perhoseksi?

Toisaalta, eikö minulla, viittäkymppiä koputtelevalla perheenäidillä ollut valtavasti kokemusasiantuntemusta? Rakastan hyvää ruokaa. Olen elänyt nuoruuden heti-mulle-kaikki-tänne-vaiheen, työssäkäyvän perheenäidin ruuhkavuodet pikadieetteineen, teini-ikäisten tytärten kasvukivut, ikääntyvien vanhempieni muuttuneet ravitsemustarpeet ja nyt vihdoin vaiheen, jossa minulla on aikaa ja mahdollisuus panostaa omaan hyvinvointiini.

Kun ystävien ja erityisesti entisen kollegan rohkaisemana uskalsin luottaa hulluun ideaani, alkoikin tapahtua. Yhtäkkiä minulla oli vino pino ravitsemus- ja painonhallintakirjallisuutta, vihko täynnä "note to self" -tyyppisiä muistiinpanoja ja kaiken huippuna rohkea neljän naisen "koelentotiimi", joka oli valmis lähtemään tälle yhteiselle matkalle minun ja Trainer4Youn ammattitaitoisen lennonjohdon avulla. Epäilys on vaihtunut innostuneeseen valmistautumiseen, maltan tuskin odottaa ensimmäistä koulupäivääni ja uusia koulukavereitani. Kiinnittäkää turvavyöt, nyt lähdetään!

Koelentäjä nousukiidossa

Vihdoin koitti koelentäjän kauan kaivattu ensimmäinen koulupäivä. Millaisia uudet kurssikaverit olisivat? Olisinko tähän ryhmään auttamattomasti liian vanha, liiaksi ruokaa rakastava pullukka? Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin muut kurssilaiset iloisenkirjavaksi joukoksi eri-ikäisiä ja -kokoisia eri alojen toimijoita. Yhteistä tälle joukolle oli kuitenkin aito mielenkiinto ravitsemukseen, eri lähtökohdista ja näkökulmista sitä tarkastellen. Kaksi ensimmäistä lähijaksopäivää kulkivat kuin siivillä ja uutta tietoa tuli paljon – välillä piti oikein otsa rypyssä pohtia uusia juttuja. Muita kurssilaisia askarruttivat samat, paljon puhuttaneet teemat rasvojen laadusta, proteiinin ja hiilareiden määrästä ja suolan käytöstä. Kouluttajamme Mikko jaksoi kärsivällisesti vastata kysymyksiimme, vaikkei tämä ryhmä todellakaan päästänyt häntä helpolla. Pala palalta omakin alkuhämmennykseni selkiintyi ja sain vahvistusta ajatuksilleni terveellisestä ravinnosta – joka sitä paitsi on älyttömän hyvää!

Jo ensimmäisellä jaksolla opimme analysoimaan ruokapäiväkirjaa ja laatimaan suositusten ja asiakkaan tavoitteiden mukaisen ravintosuunnitelman. Tiukkojen kalorilaskentojen sijaan korostettiinkin yksinkertaisia perusasioita kuten säännöllisyyttä ruokailussa, kasvisten runsasta käyttöä ja riittävää pehmeiden rasvojen saantia. Olin jo ennen kurssille menoa hankkinut Mikon kirjoittaman Syö, liiku ja kehity -kirjan. Sen avulla analysoinkin ensin omaa syömistäni ja laadin itselleni ravintosuunnitelman. Säännöllisyys ruokailussa näytti olevan minunkin ensimmäinen läksyni. Ja se, että laadukasta ruokaa saa laihduttajakin syödä todella paljon. Oikeasti paljon.

Koelentotiimini odotti jo myös jo innokkaasti starttia. Niinpä jo seuraavalla viikolla tapasin kaikki kahdenkeskisissä tapaamisissa, joissa kävimme läpi heidän ruokapäiväkirjansa vahvuudet ja heikkoudet ja tavoitteet painonpudotuksessa. Pyysin heiltä ruokapäiväkirjoihin myös kommentteja fiiliksistä ja olosuhteista, jotka johtivat syömään juuri näin. En arvannutkaan kuinka hersyviä ja rehellisiä Bridget Jonesin päiväkirjaa muistuttavia kirjoituksia sain luettavakseni. Kuten eräskin koelentäjä aloitti: "Tässä tulee raakaa totuutta. Älä kauhistu. Älä tuomitse <3" Myös tapaamiset olivat kaikki erilaisia: erään koelentäjän kanssa päätimme lähteä ulos aurinkoiseen säähän ja hoitaa haastattelun kävelylenkin aikana, toisen kanssa teimme smoothieta ja kolmannen kanssa pohdimme, miten saisimme ensimmäiseksi unirytmin kuntoon.

Ennen toista lähijaksoa ehdimme myös järjestää pari yhteistapaamista. Vakuutuin entisestään siitä, että pysyvä painonhallinta alkaa nimenomaan korvien välistä – tottakai siihen tarvitaan myös oikeita ruokailutottumuksia ja liikuntaa, mutta ilman "mielitreeniä" se ei useimmilla onnistu. Ensimmäisellä tapaamiskerralla emme juurikaan jutelleet suunnitelmissani olevista ravintoasioista, mutta ilta oli täynnä koskettavia tarinoita onnistumisista ja epäonnistumisista, hersyvää huumoria ja kokemusten jakamista. Liikkeelle lähdettiin pienin askelin, opettelemaan säännöllistä ateriarytmiä ja suunnittelua. Varsinainen ensimmäinen tulikoe oli pääsiäinen, jolloin harjoiteltiin sitten jo astetta haastavampia asioita, kuten miten välttää repsahdukset ja ennen kaikkea jos ja kun niitä tulee, miten päästä niiden yli, sillä juuri repsahdukseen on moni painonhallintayritys päättynyt. Vallan herkkä hetki oli, kun kommentoin Facebook-ryhmässä oman vaakani näyttävän pääsiäisen saldona +0,2 kg ja eräs koelentäjistä lohdutti: "Yks Iiris sanoi mulle: ei sillä oo mitään merkitystä kolmen kuukauden tai loppuelämän kannalta." Läksy opittu.

Ravintovalmennus osoittautui jo näin nousukiidossa todella mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi tehtäväksi, jossa riittää opittavaa ja entistä innokkaammin odotin toista lähijaksoa, jossa teemana olisi ravitsemuspsykologia ja valmentaminen.

Ukkospilviä väistellen

Toisen lähijakson teemat ovat lähinnä sydäntäni ja täytyy kyllä todeta, että lähijakso lunasti huimat odotukseni ja räjäytti pankin. Kouluttajamme Jonna Heinosen asiantuntemus vakuutti ja aito innostus tarttui myös meihin valkkaopiskelijoihin. Ja tällä jaksolla teoria ja käytäntö todellakin kohtasivat – huomasin usein nyökytteleväni "been there, done that" -tyyppisesti käytäessä läpi elämäntapamuutosprosessin vaiheita tai käyttäytymisen syy-seuraussuhteita.

Mutta tällä kaikella tiedolla ei olisi juurikaan käytännön merkitystä, ellemme samalla olisi oppineet tehokkaita työkaluja valmentamiseen ja asiakkaan luotsaamiseen näiden vaiheiden ja karikoiden yli. Tunnesurffaus eli kakun syöminen ilman kalorin kaloria kirvoitti viikon parhaat naurut ja kommentit – "Ei voi olla totta, tää toimii!" – ja ruokaseikkailun suunnittelu koko perheen ravintovalmennustuotteeksi sai meidät leikittelemään ideoilla ja päästämään luovuutemme valloilleen.

Jakson jälkeen kokeilin innokkaasti uusia työkaluja, siten ne tulivat tutuiksi ja opin myös miten eri menetelmät toimivat eri asiakkaille eri tavoin, samankin kohderyhmän sisällä. Juuri tätä onkin valmennus: yksilöllistä ohjaamista ja parhaiden konstien löytämistä jokaiselle asiakkaalle. Eikä yksilöllisyys kuitenkaan sulje pois sitä, että valmennuksessa käytetään tiettyjä peruspalikoita tai että se tuotteistetaan eri kohderyhmille sopiviksi paketeiksi. Tällöin valmennus on kustannustehokasta, asiakas tietää mitä valmennuksesta saa ja valmentajalla jää enemmän aikaa yksilölliseen ohjaukseen, kun pyörää ei tarvitse joka kerta keksiä uudelleen.

Myös ryhmä- ja yksilövalmennuksen edut ja haasteet tulivat tutuiksi seuraavien viikkojen aikana, kun opettelin molempia ryhmäni kanssa. Joskus tuli myös asiakkailta vaikeita kysymyksiä tai jouduimme pitempään pohtimaan parasta tapaa edetä. Sellaisissa tilanteissa oli turvallista, kun pystyi ravintovalmentajien suljetussa yhteisössä kyselemään neuvoja kokeneemmilta kollegoilta ja asiantuntijakouluttajilta. Ja tunsin kyllä hienoista ylpeyttä, kun pystyin itse jakamaan vinkkejä ja kokemuksiani tasavertaisessa asiantuntijayhteisössä. Tällainen ammatillinen yhteisö ja tuki vielä koulutuksen jälkeenkin ja materiaalien jatkuva päivittyminen Trainer4You:n tietopankissa ovat ensiarvoisen tärkeitä tukiverkostoja niin uudelle ravintovalkalle kuin kokeneemmalle konkarillekin.

Kiitorata näkyvissä

Ravintovalmentaja -koulutuksen ehdottomasti tärkein ja mukavin – vaikka ei tosin helpoin – osuus oli harjoitusasiakkuus, joka pisti miettimään myös omia käsityksiä ja uskomuksia ja testaamaan niitä. Samalla se oli tutkimusmatka itseen, omiin vahvuuksiin ja kehityskohteisiin valmentajana. Asiakkaani, joihin kolmen kuukauden aikana oli muodostunut läheinen suhde, uskalsivat myös toimia minulle peilinä ja kertoa, missä asioissa voin vielä kehittyä. Anonyymissä palautekyselyssä sain heiltä myös ihanan kannustavaa palautetta onnistumisistani: "Valmentajan innostuneisuus tarttui ja hänen motivointinsa innosti. Kiva, kun valmentaja kävi kotona opastamassa. Luova ote! Ihana anteeksiantava ajattelu! Kiva kun teit tämän matkan hauskaksi!"

Mielenkiintoni ravitsemusta kohtaan syttyi halusta parantaa omaa hyvinvointia ja elämänlaatua kestävästi ja koko ajan elämästä nauttien. Oma elämäntapamuutokseni on vasta alkutaipaleella, mutta olen vakuuttunut siitä, että koulutuksesta saamillani eväillä pystyn pysyviin muutoksiin itse ja valmentamaan siinä myös muita. Ja muutoksia on jo tapahtunut: kulkuni on keventynyt seitsemän kiloa, ja säännöllinen ateriarytmi, täysjyväviljat ja pehmeät rasvat ovat tulleet jäädäkseen. Vieläkin joudun impulsiivisen luonteeni takia harjoittelemaan suunnitelmallisuutta ja kohtuutta, mutta edistyn niissäkin koko ajan. Olen opetellut laittamaan maukasta ruokaa terveellisemmin, herkuttelua unohtamatta. Paras kiitos on, kun lapset toteavat, että äiti laittaa nykyään parempaa ruokaa. Valmentajaa vielä paremmin pärjäsivät muut koelentäjät, jotka jopa ylittivät tavoitteensa painonpudotuksessa ja kokivat saaneensa pysyviä muutoksia elämäntapoihin, lisää virtaa arkeen ja positiivisen, hyväksyvän suhtautumisen itseen.

Elämäntapamuutos, painonhallinta ja ravitsemuksen psykologia ovat ne alueet, joissa tunnen eniten varmuutta ja paloa tehdä valmennustyötä. Kuitenkin laaja koulutus antoi eväitä myös minulle vieraampien kohderyhmien kuten urheilijoiden, lihasmassan kasvattajien ja erityisryhmien ravintovalmennukseen. Erityisesti nuoret ja ikääntyneet valmennuksen kohderyhmänä ovat alkaneet kiinnostaa minua koulutuksen edetessä. Koulutuksen alussa käsitykseni ravintovalmennuksesta oli aika suppea, vaikka tietysti luulin tietäväni siitä paljonkin. Tieto lisää tuskaa ja nyt vasta ymmärrän miten vähän tiedän ravintovalmennuksen laajasta kentästä. Tämä onkin tärkeää; siinä vaiheessa kun luulee tietävänsä ja osaavansa kaiken, on jo pahasti metsässä, kuten kouluttajamme asian ilmaisi.

Ravitsemustiede kehittyy koko ajan, samoin ihmisten ravitsemustietoisuus ja kiinnostus ravitsemusta kohtaan. Ravitsemus puhuttaa, mutta tässä piilee myös vaara: mediassa suuren painoarvon saattavat saada julkaisut ja väitteet, jotka eivät perustu tieteeseen tai faktaan. Jos näiden väitteiden taustalla on arvostettuina pidettyjä tai julkisuuden henkilöitä, saatetaan yksilön mielipide nostaa totuudeksi (usein raflaavaksi sellaiseksi) tai yksittäinen tutkimus rinnastaa samanarvoiseksi satojen eriävien tutkimusten kanssa. Koulutus onkin opettanut entistä tarkempaa lähdekriittisyyttä ja myös terveen järjen käyttöä – jos joku asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä.

Hieman haikeana kovan loppurutistuksen, lopputyön ja lisenssikokeen jälkeen sanoimme heipat viimeisen lähijakson päättyessä. Olemme tehneet mielenkiintoisen matkan, koelento päättyi onnellisesti, mutta lennot ravintopilottina ovat vasta alussa.

Artikkelin kirjoittaja on Iiris Inkala-Rajaniemi, oululainen 48-vuotias kasvatustieteiden maisteri ja perheenäiti, joka oli mukana Trainer4Youn ravintovalmentaja- ja hyvinvointivalmentaja-koulutuksissa viime keväänä.