Moikka!

Mun nimi on Jonna Heinonen, olen terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti, tietokirjailija, liikunnanohjaaja (AMK) ja valmentaja sekä intohimoinen rennon syömisen puolestapuhuja. Edellisten lisäksi liikuntalääketieteen sekä psykologian opinnot ovat antaneet hyvän pohjan tarkastella ihmisiä kokonaisvaltaisesti ja ammentaa tietotaitoa omaan valmennustyöhön tavalla, joka ottaa asiakkaan elämän ja arjen kokonaisuudessaan huomioon.

Olen siis valmentanut jo liki viidentoista vuoden ajan, ensimmäiset vuodet liikuntaan keskittyen ja viimeisimmät ruokalautasten sisältöjä tutkien. Suurin intohimoni ja osaamiseni keskittyvät kuitenkin syömisen psykologiaan ja siihen, miten ihmiset ruuan äärellä käyttäytyvät. Mielestäni se, miksi ihmiset syövät, on kiinnostavampaa, kuin mitä he syövät. Ja myös kysyessä miksi, löytyy parhaimmat vastaukset siihen, miten on mahdollista muuttaa esimerkiksi omia elintapojaan. Olen myös erikoistunut syömiseen liittyviin ongelmiin, liittyivät ne sitten hyvin arkipäiväisiin pulmiin tai hieman monimutkaisempiin syömisen häiriöihin.

"Elämäntapamuutoksissa suurin ongelmakohta on usein syöminen, tavalla tai toisella."

Mitä syömme ja miksi syömme

Kiinnostukseni syömisen psykologiaan lähti liikkeelle turhautumisesta siihen, että aikaisemmin tekemilläni valmiilla ja hyvin tarkkaan suunnitelluilla ruokavalioilla ja liikuntasuunnitelmilla ei tuntunut olevan vaikutusta elämäntapamuutosta tekevien valmennuksen etenemisessä. Itseasiassa päinvastoin, asiakkaat toisensa perään alun onnistumisten jälkeen epäonnistuivat omassa pitkäaikaisessa muutoksessaan. Heillä oli paljon tietoa siitä, mitä heidän pitäisi omassa arjessaan muuttaa, mutta miten…se olikin toinen juttu! Ryhdyin tutkimaan tätä monille hyvin tuttua ongelmaa, miksi asiat eivät muutu, vaikka kuinka sitä tuntuisi itse haluavan.

Ravitsemuspsykologia on yksi Ravintovalmentaja-koulutuksen teemoista, jota myös Jonna kouluttaa.

Elämäntapamuutoksissa suurin ongelmakohta on usein syöminen, tavalla tai toisella. Tästä syystä aikoinaan valmentajana kiinnostuin ravitsemuksesta ja ryhdyin sitä opiskelemaan lisää. Ravitsemusfysiologia on todella mielenkiintoista ja se, miten eri ravintoaineet käyttäytyvät eri tilanteissa elimistössä onkin jo oma maailmansa. Kliinisessä sairaalatyössä ja sairauksien hoidossa tämä tietotaito on pakollista ja perusterveiden ihmisten valmennustyössä hyvin tärkeää. Elämäntapamuutosta tekevien asiakkaiden kanssa tällä tiedolla on myös oma sijansa, mutta tärkeämpää on ymmärtää, mitkä eri tekijät johtavat epäsuotuisiin ruokailutottumuksiin ja mahdollisesti jo aiheuttaneet terveyteen jonkin asteisia ongelmia. Itselleni suurin oivallus valmentajana aikoinaan oli, että nämä tekijät liittyivät miltei aina käyttäytymiseen, eikä niinkään siihen, mitä ruokalautaselta löytyy.

Paljon puhetta painosta

Ylipainosta sekä lihavuudesta ja niiden mukanaan tuomista ongelmista puhutaan tänä päivänä paljon ja naisten lehdet ovat pullollaan erilaisia kikkakolmosia ja vinkkejä siitä, miten omaa ruokavaliota tulisi muuttaa. Miksi ylipainosta on tullut viime vuosina niin suuri ongelma ja toisaalta, miksi BMI:stä poikkeavaa painoa ylipäätään pidetään niin kritiikittömästi ongelmallisena? Eikö kuitenkin terveys ja hyvinvointi ole tärkeämpää, kuin tiukasti rajoissa pysyttelevä paino? Eikö herkuttelunautinto olisi välillä terveydelle edullisempaa, kuin täydellisesti lautaselle kootut makrot? Entä oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon ruoka, ruuan valmistus ja syöminen tai sen ajatteleminen vie aikaa arjesta? Nämä ovat kysymyksiä, joita saan jatkuvasti ratkoa omien asiakkaideni kanssa. Ja ratkaisu löytyy aina muualta, kuin ruuan energia- tai ravintoainesisällöstä, nimittäin ihmisen korvien välistä.

Olen itse valmentajana käynyt melko kivisenkin tien elämäntapamuuttujien kanssa siinä, mitä toimenpiteitä tai ohjeita on järkevä asiakkaille antaa. Välillä asiat on joutunut oppimaan sen hankalimman eli kantapään tai yrityksen ja erehdyksen kautta. Valitettavasti huono neuvo tai ajattelematon ohje on saattanut syöstä asiakkaan entistä suurempiin hankaluuksiin oman syömisensä kanssa. Haluaisin, ettei yhdenkään uraansa aloittelevan valmentajan tarvitsisi käydä samaa oppikoulua läpi. Haluan opettaa tutkitun tieteellisen tiedon pohjalta sitä, miten ihmisten on mahdollista päästä pysyviin tuloksiin. Soppaan tarvitaan toki perustietämys ruuasta, ravintoaineista ja niiden käyttäytymisestä ihmisen elimistössä. Tämän jälkeen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ne tekijät, jotka ovat vaikuttimena elämäntapamuutoksessa. Kuinka omaan käyttäytymiseen on mahdollista vaikuttaa oman ajatusmuutoksen kautta ja miten saavutetuissa tuloksissa on myös mahdollista pysyä.

Millainen olen kouluttajana?

Vaikka opettamani aiheet ovat välillä vakavia, joskus melko hankaliakin, olen kouluttajana rento ja otteeni on äärimmäisen käytännönläheinen. Osaan ottaa huomioon eri oppimistavat ja käytänkin opetuksessani paljon tarinoita, mielikuvia ja värikyniä. Piirtotaidoista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin tähän mennessä opetukset ovat menneet hyvin perille, jos ei nyt ratakiskosta vääntämällä niin viimeistään piirtotaululle taiteilemalla.

Ravitsemusopetuksessa erityisosaamisalaani ovat syömisen psykologia ja näin ollen voin tarjota erityistä antia niille valmentajille, jotka työskentelevät elämäntapamuutosta tekevien tai laihduttamisen tukea kaipaavien asiakkaiden kanssa. Syömiseen liittyvää henkistä puolta ei kuitenkaan tule täysin sivuuttaa, vaikka kyse olisikin hyvin suoraviivaisesta ravitsemusvalmennuksesta. Syömisen psyykkiseen valmennukseen kuuluvat opit ovat oivallisia myös muihin, kuin suoraan syömiseen liittyviin ongelmiin. Tällaisia ovat mm. stressin- ja ajanhallinta, jotka kuuluvat hyvin olennaisena osana kaikkien muutosta tekevien asiakkaiden valmennuksen työkaluihin. Ja tokihan samat työkalut sopivat myös valmentajan omaan elämään sovellettaviksi. Parhaimmillaan nämä opit auttavat asiakkaan arjen lisäksi myös valmentajien omaa arkea.

Kiinnostaako sinua muiden auttaminen ravitsemukseen liittyvissä asioissa? Haluaisitko toimia elintapamuutosten tukihenkilönä ja valmentajana?