Mukavuusalue on paikka, jossa omaa itseään ei tarvitse ylittää. Voi pysyä niissä raameissa, joissa tietää olevansa hyvä. Treenaamisessa tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että treenaa liian kevyesti. Se on yleisin tilanne, jossa treenin yhteydessä puhutaan mukavuusalueesta.Pitää muistaa, että ihminen ei luonnostaankaan viihdy epämukavuusalueella, vaan haluaa säästää energiaa ja itsensä rääkkääminen ei ole luonnollista. Kaikilta luonnostaan puuttuu kyky ”viihtyä” epämukavuusalueella, kukaan ei ole syntynyt olemaan siellä. Tätä asiaa voi kyllä opetella, se toimii täysin samalla tavalla kuin lihaskin. Tarvitaan toistoja ja sitä, että epämukavuusalueelle vaan mennään. Silloin siihen alkaa tottua ja työ tuottaa pikkuhiljaa tulosta. Menestymiseni Fitness-kilpailuissa ei johtunut siitä, että olisin lahjakas lajissa. Minulla ei ole täydellistä rakennetta, eikä täydellistä balanssia lihaksissa, mutta minulla on kyky harjoitella todella kovaa ja sietää rasitusta ihan äärirajoille asti ja pitkään. Toisin sanoen, kyky poistua mukavuusalueelta. Se on opeteltua lahjakkuutta, joka on kehittynyt vuosien varrella.Toki se, että menee sinne ihan äärirajoille ja että siihen on kykyä, on samaan aikaan siunaus ja kirous, jota pitää osata käsitellä. Olin kouluttanut mieltäni siinä määrin, että jossain vaiheessa ymmärsin, että olin jatkanut liian pitkään.Koin toki, että jaksan ihan hyvin ja siksi varmasti jatkoinkin. Jossain kohtaa sitten vain huomasin, että olin niin poikki, että en jaksanut avata edes sähköpostejani. Jaksoin treenata ja mennä salille, mutta kaikki sen ulkopuolella tapahtuva jäi tekemättä, en kyennyt tekemään käytännössä yhtään mitään.”Tuntuu hyvältä” ei ole aina riittävä peruste syömisessä tai treenaamisessa, jos mietitään, onko se sinulle oikeasti hyväksi. Tupakoitsijastakin tuntuu hyvältä joka kerta, kun hän sytyttää tupakan. Kun ymmärsin nostaa jalkaa kaasulta, tajusin, kuinka syviin vesiin olin oman kroppani ja samalla myös itsesi ajanut. Kävelin Fitfarmin toimistolle ja oli pakko vain sanoa, että kaikki suunnitellut projektit on pakko laittaa jäihin.Palauduin niin, että hoidin palokunnassa työvuoroni joka neljäs vuorokausi, tein yhden treenin päivässä ja söin enemmän. Onneksi palauduin, sillä kaukana ei ollut se hetki, kun tilanne olisi ollut paljon huonompi. Treenaamisessa kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että jos treeni ei ole enää nousujohteinen, se on merkki, jolloin hälytyskellojen tulisi soida.

Tehdään tuttuja ja mukavia harjoitteita

Tämä on ollut minun ongelmani. Treenasin pirun kovaa, mutta tein vain liikkeitä, joissa tiesin olevani hyvä ja jotka menivät aina perille. Keho on luonnostaan adaptoituva asioihin ja lopulta ne hyvätkään harjoitteet eivät tunnu missään. Sitten kun harjoitteet eivät tarjoa enää haasteita, tippuu tyhjän päälle. Ei ole enää mitään, mikä tarjoaisi lihakselle haastetta. Kehittyminen vaatii sitä, että keho sopeutuu uusiin asioihin ja se pakotetaan olemaan vähän vahvempi ja sille tarjotaan ärsykkeitä, joista se ei selviä.Pelastusopistoon valmistautuminen pakotti minut laajentamaan oman harjoittelun skaalaa. Samoin kävi Fitness-kilpailuihin valmistautumisen kanssa, kun aloin treenata Jari Mentulan kanssa. Jari pakotti minut tekemään asioita, joissa en ollut hyvä. Ne treenit eivät olleet minulle mukavia ja väkisin tekemällä huomasin, että kun vaikeista asioistakin tekee itsellensä hyviä, ne entiset vahvuusalueet muuttuvat vielä paremmaksi ja arsenaali koko treenaamisen suhteen kasvaa valtavasti.

Ajattelen kehon kokonaisuutenaja pyrin työssäni kehonkokonaisvaltaiseenkehittämiseen. Mitä vähemmänkropassa on heikkoja kohtia, senparemmin koko paketti toimii japysyy kasassa.

Havainnollistaminen:

Aikaisemmin ajattelin, että jos juoksen yhdenkin askeleen, siitä on pelkkää haittaa kuntosaliharjoittelulle. Siinä kohtaa, kun aloin tehdä porrasjuoksutreenejä intervalliharjoitteluna, huomasin, että salilla tehot kasvoivat kaksinkertaiseksi. Pystyin tekemään liikeyhdistelmiä, kun aiemmin hapenottokykyni oli loppunut kesken. Ymmärsin, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Sen jälkeen, kun aloin käyttää jalkoja muuhunkin kuin kuntosaliharjoitteluun, kaikki tulokset ovat nousseet. Toki kilpailevan kehonrakentajan ei kannata lähteä juoksemaan, mutta aerobisen liikunnan saaminen jossain muodossa ei ole haitaksi kenellekään.Palokunnassa on omat rutiinit ja mieltymykset pakollisen liikuntaosuuden suorittamiseen. Päivän palvelusohjelmaan on merkitty erikseen liikuntaan varattu aika, jonka jokainen käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Kun olin palokunnassa töissä, kilpailin voimailupainotteisissa lajeissa ja pyrin kehittämään raskaita perusliikkeitä omassa treenissäni. Olin kuitenkin juuri saanut kilpailuprojektini päätökseen ja päättänyt jättää voimailun vähemmälle hetkeksi. Sain komennuksen töihin asemalle, jossa oli tapana tehdä kahvakuulatreeni aina työvuorossa. Omasin tuolloin hyvin kapean katsontakannan treenaamisen suhteen, enkä todellakaan arvostanut sen enempää kahvakuulaa kuin joogaakaan. Ei siitä kuitenkaan kieltäytyäkään voinut, joten joka neljäs päivä työvuorossa tein kahvakuulatreenin.Olin tietenkin huono, eikä selkäni mitenkään jaksanut kymmenen minuutin kahvakuulan pyörittelyä ylös ja alas. Päätin olla sinnikäs ja väänsin treenit täysillä, niin kuin tapanani on. Pyrin tuloksissa jatkuvasti ylöspäin ja hiljalleen kehitystä alkoi näkyä. Samalla selkä, pakarat ja takareidet vahvistuivat, eikä sitä kuolemantunnetta tullut kesken sarjojen. Muutaman kuukauden kahvakuulatreenin jälkeen päätin palata taas perusasioiden äärelle omissa treeneissäni, mutta lisäsin perusliikkeitä taas takaisin omaan treeni-rutiiniini. Päätin kokeilla maastavetoa tauon jälkeen ja huomasin, että tanko ei ollut ikinä tuntunut niin kevyeltä kuin se tuolloin tuntui. Laitoin lisää painoja, koska vanha viidakon sanontakin sanoo, että antaa mennä, kun kulkee. Ja siinähän kävi sitten niin, että ylitin oman aikaisemman ennätykseni kymmenillä kiloilla, vaikka en ollut tehnyt toistoakaan moneen kuukauteen.Tarinan tarkoitus ja opetus ei ole havainnollistaa ainoastaan kahvakuulan merkitystä maastavetotulokseen. Sen sinulle opettaa varmasti paremmin voimanostovalmentaja. Se, mitä haluan kuitenkin sanoa, on että omalta mukavuusalueelta poistuminen avaa sinulle ovia, joita et edes tiennyt olevan. Jos se muuttaa suhtautumistasi koko harjoitteluun, se voi olla myös merkittävässä roolissa itselle parhaan tavan löytymisessä.Teksti on poiminta Vertti Harjuniemen kirjasta Hyvä, parempi, paras. Osta omasi Fitran verkkokaupasta!