Mr. Ravintovalmentaja esittäytyy
Mikko Vesterinen alias Mr. Ravintovalmentaja kirjoittaa jatkossa Trainer4Youn blogiin työstään ravintovalmentajana ja personal trainerina. Hän on kouluttautunut personal traineriksi ja ravintovalmentajaksi Trainer4Youlla muutama vuosi sitten.Mikko Vesterisen vahvuuksia ovat kiinteytyjien, kehonmuokkaajien, liikkujien sekä kiireisten ihmisten ravintovalmennus ja personal training sekä myynti- ja markkinointiosaaminen niin teoriassa kuin käytännössä. Erikoisosaamistensa vuoksi hän kuuluu ainoana ei-ravitsemustieteilijänä 6-henkiseen Trainer4You-ravintovalmentajakoulutustiimiin. Mikon vastuulla Trainer4You Ravintovalmentaja -koulutuksessa on myynnin ja markkinoinnin kouluttaminen ja kehittäminen yhä paremmin vastaamaan ravintovalmentajien ja -ohjaajien tarpeita. Mikon tavoitteenaan on yhdessä muun koulutustiimin kanssa tarjota tuloksekkaimmat toimintamallit ravintovalmentajien ja ohjaajien käyttöön.Seuraavassa Mr. Ravintovalmentajan haastattelu, jossa hän avaa omia taustojaan.
Kerro omista ruokailutottumuksistasi ja niiden kehittymisestä?
Omat ruokailutottumukset ovat vaihdelleet runsaasti vuosien varrella. Muistan miettineeni omaa ruokailua ajatuksella ensimmäisen kerran ollessani 18-vuotias. Tämän jälkeen ruokavalioni alkoi täydentyä perinteisellä rahka-ananasyhdistelmällä, sillä proteiinin tärkeys alkoi tuolloin korostua ja kyseinen yhdistelmä oli jotain, mitä kaikki muutkin söivät. Vähähiilihydraattista ruokavaliota en kuitenkaan noudattanut, siitä Puolustusvoimien muonitus onneksi piti huolen.Armeijaurani jälkeen Suomessa oli noussut trendeiksi superfoodit ja luomuruoka. Kiinnostuin aiheesta palavasti ja testasin itsekin ruokavaliota, joka koostui suuresta määrästä proteiininlähteitä ja hiilarit otettiin pääosin luomuvihanneksista, -hedelmistä ja -marjoista sekä luomuruisleivästä. Superfoodeista silloin jo läpilyöneet maca, goji-marjat ja spirulina olivat tukemassa ruokavaliota.Tämä ruokavalio yhdistettynä kovatehoiseen ja runsaaseen liikuntaan johtivat painon ja suorituskyvyn nopeaan tippumiseen, eikä arjessa riittänyt enää energiaa mihinkään muuhun. Syynä oli varmasti sekä riittämätön hiilihydraattien saanti että harjoitusfrekvenssi, jota oli täysin mahdoton ylläpitää. Pyrin samanaikaisesti harjoittelemaan maratonille, palaamaan kamppailulajien pariin, saamaan lisää lihasmassaa, räjähtävyyttä ja voimaa.Ruokavalioni kuitenkin normalisoitui nopeasti tämän kokeilun jälkeen ja uusi aikaa vievä työ vähensi treenikuormaanikin. Ruokaa oli silti vielä vuosien ajan liian vähän suhteutettuna päivittäisiin aktiviteetteihin ja pitkiin työpäiviin. Ruokavaliostani tuli säännöllinen, monipuolinen ja määrältään riittävä oikeastaan vasta palkatessani valmentajan valmistautuakseni ensimmäisiin CBB-kisoihini (Classic Bodybuilding).Lajin varjopuolet ravitsemuksen suhteen tulevat esille vasta lähestyttäessä kisojen vaatimaa alhaista rasvaprosenttia, mutta silloinkin tarkoituksena on säilyttää tilanteeseen nähden mahdollisimman monipuolinen ruokavalio. Yleisesti olen kuitenkin viime vuodet syönyt todellakin riittävästi, jolloin myös monipuolisuus ja säännöllisyys ovat olleet huomattavasti helpompia ylläpitää. Kun energiaa on ruokavaliossa riittävästi, myös aamuisin on helppo herätä ja energiaa riittää, vaikka työpäivä välillä venyisikin iltaan asti.
Mikä on sinun näkemys ravitsemuksesta?
Näkemystäni ruokailusta on aina muovannut liikunta ja sen ympärille suunniteltu ravitsemus. Se on tuntunut aina tärkeimmältä. Olen ollut hyvin kiinnostunut ravitsemukseen liittyvistä asioista jo kauan ennen kuin aloitin työni sen parissa. Olen kuitenkin ollut hyvin kapeakatseinen siitä, mistä tietoni hain ja miten sitä sovelsin.Personal trainer -koulutuksessa sain hyvän startin ravinto-ohjauksen saloihin, mutta vasta ravintovalmentajakoulutus auttoi minua hahmottamaan selkeämmin, mikä ravitsemuksessa todella on tärkeää ja miten seuloa oikeat asiat nykyisin vallitsevasta ravitsemustiedon tulvasta.
Millainen on tyypillinen asiakkaasi ravitsemushaaste?
Työssäni ravintovalmentajana kohtaan runsaasti ihmisiä, joiden pääasiallinen syy ruokavalion säännöllisyyden, monipuolisuuden ja määrän kärsimiseen on kiire. Tämän kaltaiset asiakkaat muodostavatkin lähes koko asiakaskuntani. Tästä syystä oma mielenkiintoni on suuntautunut liikuntaa tukevan ravitsemuksen ohella nimenomaan siihen, miten pienillä asioilla saadaan mahdollisimman suuri tulos. Kiireellisillä ihmisillä kun ei yleensä ole tahtoa tehdä järin suuria muutoksia kerralla. Tuloksia olisi silti tultava.
Millaisiin asioihin varsinaisessa ravinto-ohjaustyössä tulee keskittyä?
Aloittaessani ravintovalmennuksen pelkona oli etten muista ulkoa kurssilla käytyjä pieniä yksityiskohtia, kuten omega-3 ja -6 -suhdetta tai saanko laskettua asiakkaani kokonaisenergiantarpeen oikein. Todellisuudessa nuo asiat ovat kuitenkin toissijaisia, kun aivan perustallaaja hyötyy eniten niinkin pienistä asioista, kuten yhden välipalan lisäämisestä ruokavalioon tai riittävästä nesteen juonnista. Lopulta tehokkain ravintovalmennus on pitkälti saman säännöllisyys-monipuolisuus-laatu-määrä -kaavan toistamista, vaikka monet etsivätkin oikotietä onneen erilaisten erikoisruokavalioiden avulla.Summatakseni ajatukseni ravintovalmennuksesta, uskon vakaasti, että parhaisiin tuloksiin päästään aloittamalla suurista linjoista, kuten ruokailun säännöllisyyden, monipuolisuuden, laadun parantamisella. Tässä vaiheessa tulee tietenkin huomioida myös mahdolliset ravitsemukselliset ongelmat, kuten allergiat.
Miten hyödynnät omia kokemuksiasi ravintovalmentajan työssä?
Omakohtainen kokemus on tietenkin valtava voimavara valmennusta tehdessä. Onhan suurta painonpudotusta suunnittelevien asiakkaiden jo helpompi samastua jo tuon matkan käyneeseen valmentajaan. Vaikka renkinä hyvä, kokemus on kuitenkin huono isäntä. Valmennuksessa tulee siis tukeutua tutkittuun tietoon, jonka paikkansapitävyydestä ravintotieteilijöiden keskuudessa vallitsee yhteinen konsensus. Itselle hyväksi havaitut toimintamallit ja yksittäisten tutkimusten omakohtainen tarkkailu ja tulkitseminen ei siis vielä riitä. Kokemus ja oma toimintaympäristö kun saa valmentajan monesti tarkkailemaan asioita tietynlaisten lasien lävitse ja omaa mielipidettä puoltavaa tietoa saatetaan tarkkailla ilman riittävää kritiikkiä.
Olet siis sitä mieltä, että omakohtainen kokemus on plussaa, mutta saattaa myös vääristää ajattelua?
Kyllä. Mielestäni valmentajan tulisi olla verkostoitunut myös sellaisten valmentajien kanssa, joiden näkemys ravitsemuksesta rakentuu erilaisen kokemuksen kautta. Myös mahdollisimman monien alan asiantuntijoiden julkaisuja tulisi seurata, jotta valmentaja kykenee luomaan mahdollisimman laajan kuvan koko ravitsemuskentästä. Kaikkea vastaan tullutta tietoa ei kuitenkaan tarvitse purematta niellä.[avatar user="mikkovesterinen" size="original" align="right" link="http://www.trainer4you.fi/blogi/author/mikkovesterinen/"]Mikko Vesterinen alias Mr. Ravintovalmentaja aloittaa uuden artikkelisarjan Trainer4Youn blogissa. Artikkeliasrjan tulee käsittelemään ravintovalmentamista käytännössä.[/avatar]Verkostoitumisesta on hyötyä myös siitä syystä, että pakostakin vastaan tulee asiakkaita, joiden ravitsemukselliset ongelmat eivät ole itselleen ennalta tuttuja ja niiden ratkaisemiseen ei ole resursseja. On selkeä merkki omasta ammattitaidosta osata ja uskaltaa kääntyä toisen ammattilaisen puoleen kysyäkseen neuvoa, tai ohjata asiakas asiantuntijalle, jolla on tietotaitoa ja kokemusta kyseisestä ravitsemuksellisesta ongelmasta. Parhaisiin tuloksiin ei päästä osaamalla itse kaikkea, vaan erikoistumalla ja verkostoitumalla muiden ammattilaisten kanssa.On myös todella hyvä juttu, että Trainer4Youn koulutustiimi ja alati kasvava Trainer4You Ravintovalmentajien verkosto on hyödynnettävissä ravintovalmentajakoulutuksen jälkeenkin. Aina ei siis tarvitse itse kaikkea seurata tai tietää, vaan voi kysyä kollegoilta sekä muilta ravitsemustieteen osaajilta.Kiitoksia Mikko haastattelusta!
