Kun vääristyneet mielikuvat  ja Daniel Kahnemanin lottoteoria kohtaavat, on liikkujan epäonnistuminen taattu. Sudenkuopan voi kuitenkin väistää.Olen pitkään etsinyt  selitystä sille, miksi aivan täysijärkiseltä vaikuttava ihminen heittää hanskat tiskiin, ennen kuin liikunnan tulokset manifestoituvat niin kirkkaasti, että mylly alkaa pyörittämään itseään. Kesällä törmäsin vihdoin teoriaan, joka saattaisi tarjota selityksen.Nyt pitää vaivata hetki päätä, jotta pysyy kärryillä, mutta uskon sen kannattavan – myönnettiinhän teorian isälle Daniel Kahnemanille peräti Nobel.Yksinkertaistettuna teorian perusidea kuuluu seuraavasti. Se, tunnemmeko jostain saamastamme (tai saavuttamastamme) iloa tai menettämästämme (tai saavuttamattomasta) mielipahaa, ei aina ole suhteessa todellisuuteen, vaan kokemukseemme lähtötilanteesta.Toisekseen, menetys näyttäsi kirpaisevan kaksi kertaa yhtä paljon kuin saman suuruinen voitto.Avataan asiaa rahaan liittyvällä esimerkillä. Jos miellät, että sinulla on tuhat euroa ja saat sata, ilahdut jonkin verran. Jos taas menetät satasen, pahoitat mieltäsi noin kaksinkertaisesti verrattuna saman summan saamisen tuomaan iloon. Henkisenä tuntemuksena samansuuruinen voitto on siis keskimäärin +1, tappio -2.

Liikunnan mielikuvat päin honkia

Ihmiselle on varsin luontaista mieltää kykenevänsä juoksemaan – sehän on perustoiminto, noin lapsuuden kokemusten ja yleisten mielikuvien muodossa. Karmea tosiasia näyttäsi kuitenkin olevan, että keskikuntoinen suomalainen ei kykene siihen.Suomalaisten keskimääräisen maksimihapenottokyvyn (VO2max) on arvioitu olevan noin 32 ml/kg/min. Tuosta saadaan karkeasti kilometrejä tunnissa jakamalla luku 3,5:llä, mikä tarkoittaa noin 9 km/h maksiminopeutta.Vertaa, että rivakka hölkkänopeus on noin 10 km/h. Keskiverto suomalainen ei siis mitenkään pysty pitämään pitämään yllä tällaista nopeutta.Kestävyysharjoittelu olisi mielekästä ja tuloksekasta aloittaa noin 60 % teholla maksimaalisesta hapenottokyvystä. Tällöin kevyttä hengästymistä alkaa ilmetä, mutta liikunta on vielä varsin miellyttävää. Jo 80 % tasolla alkaa hengitys kiihtymään erittäin rajusti, hiki virtaa vuolaasti ja maitohappo alkaa polttelemaan jaloissa. Aloittelijalle se voi olla ikävä kokemus.Keskikuntoinen aloittelija tekisi itselleen suuren palveluksen, mikäli mieltäisi reippaan kävelylenkin (5–6 km/h) täysin vakavasti otettavaksi liikunnaksi. Mutta kun harvoin mieltää. Pitäisi pystyä juoksemaan. Mutta kun ei pysty. Tai pystyy, mutta korkeintaan muutaman minuutin ajan ja tämäkin saattaa tuntua todella  epämiellyttävältä. Niin epämiellyttävältä, että tuskin tulee yritettyä uudelleen.

Tarinan opetus

Tarkastellaanpa tätä alun teorian valossa. Ihminen mieltää normaaliksi suorituskyvyksi vaikkapa mainitun 10 km/h juoksunopeuden. Hän ajattelee ryhtyvänsä tuumasta toimeen ja olettaa kohta juoksevansa nopeudella 11 km/h. Todellisuus lyö kuitenkin naamaan, kun suorituskyky on istumatyössä, aamu- ja iltapäiväruuhkissa sekä illat sohvalla köllötellessä romahtanut sinne 5–6 km/h nurkille.Odotettu ilahtumien on muuttunut suhteessa odotuksiin nelin-viisinkertaiseksi takamatkaksi! Muista, että takamatka tuntuu noin kaksi kertaa niin pahalta kuin vastaava edistyminen. Esimerkkimme henkilö saa tehdä ahkerasti töitä vuoden, kenties pari, ja edelleen saatetaan olla takamatkalla suhteessa odotuksiin eli virheellisesti koettuun lähtötilanteeseen.Valistunut veikkaaja näkisi tuossa melkoisen riskin siihen, että homma tyssää heti lähtöön tai näivettyy viimeistään matkalla.Miten sitten toimia viisaammin? Valmentajana varmista, että asiakkaasi ymmärtää lähtötilanteensa ja siihen odotettavissa olevat muutokset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Uutiseen suhtaudutaan useimmiten huonosti ja saat taluttaa yhden jos toisenkin bisnesleijonan kävelylle – ja kuulla miten huonot kengät tai alustan liukkaus on syynä siihen, että juuri tänään parin kilometrin kävely osoittautui ylivoimaiseksi.Ymmärrä, mutta vaadi tilille. Kyllä se totuus valkenee hitaammallekin hyväksyjälle. Tässä yhteydessä varustaudu rajulla annoksella tietoa harjoittelun hyödyistä. Ne ovat niin kiistattomia ja tuntuvia argumentteja, että oikein esitettynä vain ihme estää asiakastasi onnistumasta.Aloittelevalle liikkujalle taas suosittelisin lämpimästi kuntotestiä osaavissa käsissä. Varmista etukäteen, että testaaja osaa kertoa sinulle, miten tulos heijastuu käytäntöön. Ja kun testaaja kertoo, katso todellisuutta suoraan silmiin.[avatar user="Ari" size="thumbnail" align="right" link="http://www.trainer4you.fi/blogi/author/ari/" target="_blank"]Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Ari Langinkoski, jonka intohimona on saada koko Suomi liikkeelle.[/avatar]Juoksukykyisten joukkoon pääsee kyllä jokainen perusterve, kunhan malttaa aloittaa riittävän rauhallisesti ja realistisin odotuksin. Silloin ensimmäinen ilahtumien odottaa vuosien sijasta jo viikkojen tai korkeintaan muutaman kuukauden päässä.Kuva: The Times (muokattu)