Terveisiä Brysselistä. Juuri nyt liikunta-alaa puhuttaa yksi aihe ylitse muiden: ammatillisen osaamisen yli rajojen todentava ammattikortti.

Terveys- ja kuntoliikunta-alalla arvioidaan Euroopassa työskentelevän yli 400 000 ammattilaista. Näistä vain murto-osalla on korkeamman asteen koulutus. Ammatillisen osaamisen laatu ja tunnistaminen ovat syystäkin nousseet paljon keskustelua aiheuttavaksi teemaksi.

Ilokseni voin kertoa hyviä uutisia. Euroopan kattava ratkaisu häämöttää jo horisontissa. Meidän on vielä löydettävä yhteinen sävel vähintään kolmasosassa, eli kymmenessä, unionin maassa, ja pitkäaikaisesta unelmasta voi vihdoin tulla totta. Sanonnan mukaan tulevaa ymmärtää paremmin, jos tuntee hieman historiaa. Tarina terveys- ja kuntoliikunnan ammattilaisten "ajokortista" alkaakin jo 90-luvulta. Ennen kuin käännetään katseet tulevaisuuteen, on katsaus menneeseen paikallaan.

Tarinan juuret ovat 90-luvulla Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa

Euroopassa tarina alkaa 90-luvulta Isosta-Britanniasta. Vuosikymmenen puolivälissä alkoi saarivaltion viranomaisten parissa herätä kiinnostus ammatillisen koulutuksen laatua kohtaan. Tässä yhteydessä joukko liikunnan ammattilaisia, lähinnä Isosta-Britanniasta ja Hollannista, havaitsi ajankohdan olevan otollinen terveys- ja kuntoliikunta-alan ammatillisen osaamisen kartoittamiseksi ja edistämiseksi.

Vuonna 1996 tarkoitusta palvelemaan perustettiin ensimmäinen epävirallinen yhdistys, ENFA (European Network of Fitness Associations). Liikunnan ammattilaisten osaamisvaatimuksia ryhdyttiin ensimmäistä kertaa järjestelmällisesti kartoittamaan.

Ensimmäiset luonnokset muotoiltiin ja ne perustuivat pitkälti ACSM:n (American College of Sports Medicine) silloiseen ajatteluun. Tuolloin sai myös alkunsa alan kouluttajien ja järjestöjen mannertenvälinen yhteistyö, joka jatkuu tiiviinä edelleen. Vuonna 2001 toiminta muuttui astetta järjestyneemmäksi ja järjestö omaksui uuden nimen, EHFA (European Health And Fitness Association). Komeasta nimestä huolimatta toiminta oli edelleen varsin keskittynyttä Isoon-Britanniaan.

Ensimmäinen sysäys kohti aidosti yhteiseurooppalaista toimintaa tapahtui vuonna 2002, niin kutsutun Kööpenhaminan julistuksen ja tästä alkaneen Kööpenhaminan prosessin siivittämänä.

Kööpenhaminan julistus, prosessi ja siitä seurannut direktiivi

Marraskuussa 2002 Kööpenhaminassa kokoontuivat Euroopan unionin jäsenmaiden ammatillisesta koulutuksesta vastaavat ministerit. Tapaamisesta sai alkunsa prosessi, jonka tavoitteena on parantaa ammatillisen koulutuksen tuloksia, laatua ja houkuttelevuutta Euroopassa.

Prosessin käytännön tavoitteet ovat toinen toisiltaan oppimisen mahdollistaminen eurooppalaisella tasolla, sekä tässä yhteydessä erittäin keskeinen, ammatillista osaamista omaavien henkilöiden liikkuvuuden helpottaminen eri jäsenvaltioiden välillä.

Seuraava merkittävä tapahtuma näki päivänvalon 7. päivänä syyskuuta vuonna 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY muodossa. Käytännössä direktiivin sisältö oli seuraava: mikäli henkilö omaa kotimaassaan riittäväksi katsotun ammatillisen osaamisen, on hän oikeutettu harjoittamaan ammattiaan kaikissa unionin jäsenmaissa.

Direktiivistä seuranneet kansalliset toimenpiteet alkoivat pikkuhiljaa parantamaan liikkuvuuden mahdollisuuksia monissa ammateissa, kuten hammaslääkäreillä, eläinlääkäreillä, kätilöillä, proviisoreilla ja arkkitehdeilla.

Meillä liikunnan ammattilaisilla oli kuitenkin vielä yksi ongelma. Meitä ei virallisesti ollut olemassakaan.

Ensimmäinen erävoitto: liikunnan ammatillisen osaamisen määrittely

Vuosien 2004–2007 välisenä aikana EHFA onnistui saamaan jonkin verran rahoitusta "EU:n opetus- ja kulttuuriministeriöltä", Directorate General for Education and Culturelta, elinikäisen oppimisen toimintaohjelmasta. Lähde on siinä mielessä merkityksellinen, että myös kyseisessä ohjelmassa pyrittiin edistämään työvoiman liikkuvuutta EU:n alueella.

Rahoituksen turvin oli vuosina 2004–2007 käynnistetty yhteiseurooppalainen hanke (Eurofit-QST, osallistujia Ruotsista, Irlannista, Ranskasta, Hollannista ja Isosta-Britanniata), jossa onnistuttiin luomaan nykyisten standardien ensimmäinen esiaste. Tässä vaiheessa ammattinimikkeitä oli vain kaksi, kunto-ohjaajan perustaso ja jatkotaso (Fitness Instructor Basic and Advance).

Vuonna 2007 EHFA:n toiminnassa tapahtui merkittävä käänne. Järjestön johtoon valittiin kokenut liikemieskaksikko Harm Tegelaars ja Herman Rutgers. EHFA rekisteröitiin kansainvälisenä voittoa tavoittelemattomana järjestönä Belgiassa (AISBL), ja Brysselin toimiston avajaisia vietettiin ensimmäinen joulukuuta.

Samassa yhteydessä perustettiin ensimmäinen standardien jatkokehityksestä vastaava yhteiseurooppalainen neuvosto (EHFA Standards Council). Neuvosto työ jakautui teknisiin erityisryhmiin, joissa professori Alfonso Jimenezin johdolla työskentelyyn otti osaa yli kaksisataa liikunnan ammattilaista ympäri Eurooppaa. (Työ ei luonnollisesti ole koskaan valmis, vaan jatkuu edelleen EuropeActiven alaisen Professional Standard Committeen toimesta.)

Lopputuloksena onnistuttiin määrittelemään terveys- ja kuntoliikunta-alan kymmenen erilaista ammatillisen osaamisen aluetta.

Samaan aikaan yleisellä tasolla Euroopassa pyrittiin määrittelemään erilaisia koulutuksia pikemminkin osaamisvaatimusten kuin opiskeluun käytetyn ajan perusteella. Projektin lopputuloksena syntyi EQF (European Qualifications Framework), jossa ammatillinen osaaminen on jaettu kahdeksaan eri tasoon. Näitä tasoja tultaisiin noudattamaan kaikissa unionin jäsenmaissa (NQF, National Qualifications Framework). Suomessakin prosessi on meneillään.

Mikä erittäin tärkeää, liikunta-alan standardit olivat täysin uuden EQF-viitekehyksen mukaisia.

Vuoteen 2014 mennessä EHFA oli lunastanut paikkansa kiistattomana liikunta-alan kattojärjestönä Euroopassa. Järjestö toimi ainutlaatuisena kanavana vaikuttaa lainsäädäntöön Brysselissä. Liikunta-alan tavoitteiden liukuessa lähemmäksi yleisiä yhteiskunnallisia tavoitteita (yleiseen fyysiseen aktiivisuuteen kannustaminen), päivitti järjestö nimensä vielä kertaalleen, uudeksi nimeksi valittiin EuropeActive.

Toinen erävoitto: liikunta ammattina "syntyy"

Euroopassa erilaisia ammatteja on tyypillisesti tarkasteltu taloudellisten aktiviteettien näkökulmasta. Taloudellisista aktiviteeteista päätellään toimialaluokkia ja näiden toimialaluokkien sisälle muodostuu erilaisia ammatteja.

Virallisesti näistä toimialoista ja ammateista pidetään kirjaa NACE-tietokannassa (lyhenne ranskankielisestä nimestä nomenclature statistique des activités économiques dans la Communauté européenne). Täältä kumpuaa Suomessakin tutut toimialaluokitukset.

Kuten hyvin tiedämme, tietokannasta on turha etsiä nykyään Suomessakin tuhansia ihmisiä työllistäviä ryhmäliikunnanohjaajan tai personal trainerin ammattinimikkeitä. Tämä selittyy sillä, että vaikka terveys- ja kuntoliikunta-alan (health & fitness) liikevaihto Euroopassa vuonna 2014 oli 26,8 miljardia euroa, alalla toimii 48 000 liikuntakeskusta ja ne työllistävät noin 400 000 ihmistä (EuropeActive, European Health & Fitness Market Report 2015), ei sektorin koosta ennen edellä mainitun raportin ensimmäistä versiota (2013) ollut käsitystä.

Tästä johtuen kyseinen taloudellinen aktiviteetti, ja luonnollisesti myös siinä toimivat ammatit ja ammattilaiset, olivat vielä hetki sitten täysin tuntemattomia NACE-tietokannassa.

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa, kun taloudelta putosi pohja vuoden 2009 ensimmäisinä kuukausina. Euroopassa herättiin siihen karuun tosiasiaan, että meillä oli miljoonia työttömiä, samaan aikaan kun avoinna oli miljoonia työpaikkoja.

Ymmärrettiin, että asioita tulisi tarkistella tarvittavan osaamisen näkökulmasta pikemminkin kuin taloudellisten aktiviteettien näkökulmasta. Näin sai alkunsa ESCO-projekti (European Skills, Competences, Qualifications and Occupations).Kyseisessä projektissa asioita pyritään tarkastelemaan täysin uudesta näkökulmasta: ensin taitoja, sitten näistä seuraavia kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksia, ja lopulta edellisistä seuraavia ammatteja.

Jälleen sankarin viittaa puetaan EuropeActiven ylle. ESCO-projektin aikana järjestö on onnistunut pitkäaikaisessa tavoitteessaan kartoittaa terveys- ja kuntoliikunta-alan keskeiset osaamisvaatimukset ja niitä vastaavat ammatit. Tässä työssä ammennettiin suuressa määrin aiemmin mainituista standardeista.

Työ on vasta hiljattain saatu päätökseen, mutta lopputuloksena mm. ryhmäliikunnanohjaajan ja personal trainerin ammatit ovat ensimmäistä kertaa ilmestyneet "viralliselle kartalle". Sekä ESCO- että NACE-tietokannan päivitykset tulevat sitten aikanaan, mutta mitä tuleman pitää, on nähtävissä täällä.

Kuva: Liikunta-alan standardit ja EuropeActive

Kolmas erä: liikunta-alan ammattikortti

Nyt on vielä jäljellä kolmas ja ratkaiseva erä. Vuonna 2013 aiemmin mainittua direktiiviä muutettiin ja päivänvalon näki direktiivi 2013/55/EU. Keskeisiä ovat artiklat 49a ja 49b.Tässä yhteydessä ne mahdollistavat sen, että mikäli kolmasosa, eli kymmenen jäsenvaltiota, onnistuvat olemaan samaa mieltä siitä, että tietyn ammatin harjoittamiseksi tarvitaan tietty vähimmäisosaaminen (yhteiset koulutuspuitteet) ja ne ovat todennettavissa tietyllä kelpoisuuskokeella (yhteinen koulutustesti) voidaan Euroopan parlamentille esittää niin kutsutun delegoidun säädöksen esittämistä Euroopan neuvostolle.

Mikäli Euroopan neuvosto hyväksyy kyseisen säädöksen, saa se lain voiman, ja jäsenvaltioiden on tietyn siirtymäajan kuluessa muutettava omaa lainsäädäntöään säädöksen mukaisesti.

Mitä tarvitaan, että kolmas erä voitetaan?

On kestänyt kaksi vuosikymmentä päästä tilanteeseen, jossa yhtäältä terveys- ja kuntoliikunta-alalle on muodostuneet standardit, joiden pohjalta voidaan ponnistaa, ja toisaalta on olemassa lainsäädännöllinen mahdollisuus ja kanava saada asia ratkaistuksi kerralla.

Seuraavaksi tarvitaan kymmenen jäsenvaltiota, joissa tapahtuu seuraavaa:

• Kyseisen maan oleelliset koulutusorganisaatiot sitoutuvat noudattamaan koulutuksissaan – ja tämä on keskeistä – nimenomaan edellä mainittuja standardeja.

• Koulutusten standardienmukaisuuden tarkistaa ja auktorisoi – jälleen keskeistä – puolueeton kolmas osapuoli.

• Jäsenvaltioihin perustetaan voittoa tavoittelematon, puolueeton (edustettuna työnantajat, työntekijät ja koulutustahot) yhdistys, joka ylläpitää rekisteriä edellä mainittujen standardien mukaisesti koulutetuista ihmisistä.

• Kyseinen rekisteri kulminoituu yhteiseurooppalaiseen rekisteriin, jossa todennetaan kyseisen kymmenen jäsenvaltion olemassaolo ja joka mahdollistaa rekisteröidyn työvoiman vapaan liikkuvuuden jäsenvaltiosta toiseen.

Kerrataanpa vielä. EuropeActiven ja sen työhön osallistuneiden satojen innokkaiden ammattilaisten ansiosta olemme kahden vuosikymmenen työn tuloksena siinä fantastisessa tilanteessa, että meillä on standardit, joihin nojata. Meillä on satakunta koulutustaloa jotka noudattavat standardeja. Meillä on olemassa standardilautakunnan alaisuudessa toimiva ulkopuolinen auktorisointilautakunta ja -prosessi. Meillä on olemassa keskitetty eurooppalainen rekisteri (tekninen ja visuaalinen päivitys julkaistaan Q1/2016), josta on saatavilla kieliversiot mukaan lähteville jäsenmaille.

Puuttuu enää se, että kussakin jäsenmaassa me terveys ja kuntoliikunta-alan toimijat, koulutustalot, järjestöt ja työnantajat, pystymme katsomaan suurempaa kuvaa ja kenties luopumaan joistain aiemmista järjestelyistä yhteisen hyvän eteen.

Kymmenen jäsenvaltion etsintä on paraikaa käynnissä. Katseet kääntyvät kohti Isoa-Britanniaa, Irlantia, Ranskaa, Hollantia, Puolaa, Tšekin tasavaltaa, Kreikkaa, Portugalia, Espanjaa, Liettuaa, Romaniaa ja Suomea.

Suomalaisten terveys- ja kuntoliikunnan ammattilaisten kannalta mielenkiintoinen kysymys onkin se, löydämmekö me alan toimijat yhteisen sävelen. Olemmeko mukana luomassa tulevaisuutta, vai jäämmekö odottamaan, millaisen tulevaisuuden muut meille luovat?

EuropeActive on voittoa tavoittelematon, terveys- ja kuntoliikunta-alan asioita Euroopan mittakaavassa ajava järjestö. Toiminta on mahdollista vain jäsenien tuella. Jos koet asian tärkeäksi, voit edistää sitä kahdella tavalla.

Ensimmäiseksi, sinä tai edustamasi yritys voitte liittyä EuropeActiven jäseneksi.

Toiseksi, koska Suomessa ehkä suurin haaste on ollut riittämätön käsitys siitä, mitä aiheen tiimoilta on Eurooppalaisessa mittakaavassa tapahtunut ja mitä tulisi tapahtua, voit auttaa jakamalla tämän artikkelin.