Voimailussa elää legenda siitä, että jumi on voimaa. Käsitys on ollut valloillaan jo lähes ikuisuuden. Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu on nähty ylimääräisenä hömpötyksenä, jota voi ehkä harkita, jos on tullut vammoja.Liikkuvuusharjoittelulla on kuitenkin mahdollisuus parantaa suorituskykyä, jopa voimaa. Suorituskyvyn parantuminen liikkuvuusharjoittelulla liittyy ainakin seuraavaan kahteen seikkaan:1) Mahdollistaa mekaanisesti paremman tekniikan2) Mahdollistaa paremman liikkeen hallinnan parantamalla asento- ja liiketuntoa Mikäli liikkuvuus on rajoittunut jostain kohdasta kehoa, joudutaan rajoittuneen alueen huonoa liikkuvuutta kompensoimaan muualta. Tämä kompensaatio tarkoittaa, että muualta joudutaan liikuttamaan enemmän, jotta riittävä kokonaisliikerata saadaan aikaiseksi. Tällöin sen alueen lihakset, jotka joutuvat kompensoimaan venymällä enemmän, menettävät voimantuottokykyään. Voiman tuotto heikkenee, koska lihas on voimakkaimmillaan lepopituudessaan, ikään kuin keskimittaisena. Jos se joutuu venymään tai se on supistuneena lyhyeksi, se menettää voimantuotto kykyään – voimaa.Otetaan esimerkiksi kyykky, mikä on yksi päivittäisistä perusliikkeistämme, mutta silti aika haastava monelle meistä liikkuvuudenkin osalta. Yksi tyypillisistä kireistä paikoista on nilkan ja pohkeen alue. Kun kyykistymme, pitäisi polviemme koukistua ja samalla liikkua eteenpäin yhtäaikaisesti, kun lonkat koukistuvat.Mikäli pohkeet ja akillesjänne ovat kireät, eivät nilkat pääse koukistumaan, mikä on edellytys sille, että polvet voisivat koukistuessaan myös liikkua eteenpäin. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että joko liike pitää pysäyttää siihen ja jättää ”vajaaksi” tai sitten antaa lonkkien koukistua enemmän ja takapuolen työntyä taaksepäin. Mikäli kyykky tehdään näin, aiheuttaa se ensinnäkin voimakkaan kuormituksen selkään, vaikka alaselässä säilyisikin notko, sillä hartioilla oleva paino aiheuttaa erittäin voimakkaan väännön alaselkään. Alaselkään kohdistuu kova kuormitus myös sen vuoksi, että lonkkien koukistuessa enemmän, kallistuu vartalo eteenpäin, lisäten kuormitusta alaselkään.Lonkkien koukistuminen aiheuttaa voimakasta venytystä pakaralihaksiin, jotka ovat pääsuorittajia lonkan ojennuksessa kyykkyä tehtäessä. Ja kuten jo aikaisemmin huomasimme, mikäli lihas venyy kauas lepopituudestaan, menettää se voimantuottokykyään.Monet kompensoivat vielä voimakasta etukumaraa nostamalla rintakehän pystyyn ja kallistamalla päätä taaksepäin. Näin he venyttävät vielä vatsalihaksetkin, jolloin ne menettävät voimantuottokykyään. Keskivartalon lihakset ovat kuitenkin erittäin isossa roolissa kyykyn kokonaisvoiman tuotossa, sillä ne pitävät liikkeen kasassa.Eli tässä tapauksessa nilkan liikkuvuuden rajoitus on aiheuttanut voimantuoton heikkenemistä lonkan sekä keskivartalon alueella sen lisäksi, että se on aiheuttanut merkittävästi lisääntyneen vammariskin selkään.

Asento- ja liiketunto

Liikkuvuus ja kyky hallita kehoa, asento- ja liiketunto kulkevat osittain käsi kädessä. Asento- ja liiketunto hermopäätteet aistivat paineen ja jännitteen muutoksia kudoksissa.Tuki- ja liikuntaelimistön kudosten ja rakenteiden tulisi puolestaan liukua suhteessa toisiinsa. Mikäli liuku vähenee ja sen lisäksi rakenteet ( lihakset ja sidekudos ) jäykistyvät, on usein seurauksen asento- ja liiketunnon heikkeneminen. Tämä johtuu siitä, että asentoa ja liikettä aistivat hermopäätteet, joista iso osa sijaitsee sidekudoksisten kalvorakenteiden rajapinnoissa, ei saa ärsykettä, koska rakenteet eivät liiku suhteessa toisiinsa. Samoin jos rakenteiden jousto häviää, ei hermoille tule ärsykettä, koska jäykkyyden vuoksi rakenteen jännite ei muutu. Näin ollen asento- ja liiketuntohermopäätteillä ei ole juurikaan mitä aistia, mikäli kudos tai rakenne on jäykistynyt.Kehon asennon ja liikkeenhallinta ja kyky aistia kehon liike mahdollisimman hyvin on suoraan yhteydessä voiman tuottoon, sillä mikäli kyetään pitämään kehon liike sellaisena että mistään ei tule liikaa eikä liian vähän liikettä, ei synny voimantuotollisesti heikkoja lenkkejä.Kudosten joustavuuden ja liu’un ylläpitäminen erityyppisillä liikkuvuusharjoitteilla on siis välttämätöntä kehon liikkeen hallinnan kannalta. Pelkät perinteiset passiiviset venytykset eivät ole monipuolisin tapa, vaan suosittelen vahvasti kolmiulotteista, dynaamista liikkuvuusharjoittelua, jonka voi myös helposti yhdistää lihaskuntoharjoittelun osaksi.Asiantuntijana: Ari-Pekka Lindberg, Trainer4You OyAri-Pekka Lindberg on kerryttänyt häikäisevän tietämyksen sekä kokemuksen toiminnallisesta anatomiasta ja sen soveltamisesta aina arjesta huippu-urheiluun. Päivittäisen fysioterapeutin (OMI adv., MDT Cert.) kliinisen työn lisäksi Ari-Pekalla on kouluttajana takana lähes vuosikymmenen mittainen ura, erityisosaamisalueena juuri toiminnallinen anatomia sekä kuntouttava ja harjoittelu.Trainer4You:n kouluttajatiimin lisäksi hän on Anatomy Trains -organisaation kansainvälisessä kehittäjä- ja kouluttajakaartissa, vastuualueenaan toiminnallisen harjoittelun innovointi, kehittäminen ja kouluttaminen.