No niin typerys, taas mokasit. Voi hitto, että osaat olla surkea. Sinusta ei koskaan tule mitään. Kerran läski, aina läski. Voiko sinulta muuta odottaa typerys. Eihän tästä mitään tule, joten parempi kun lopetat koko homman...Kuulostaako tutulta?Veikkaanpa, että kuulostaa, mutta tuskin ystäväsi tai läheisesi suusta? Sen sijaan oma mielesi on saattanut suoltaa sinulle edellisiä ajatuksia, etenkin silloin, kun olet lipsunut tavoitteesi mukaisesta toiminnasta, esimerkiksi dieetin tai treeniohjelman noudattamisesta. Kun olemme repsahtaneet, tulee ensimmäisenä mieleen itsensä rankaisu ja kurittaminen. Ajattelemme usein sen olevan ainoa keino oppia pysymään ruodussa. Itsekurin kasvamisen sijaan se kuitenkin väistämättä väsyy, jolloin retkahdamme pian uudelleen ja olemme taas kerran alussa - uuden rangaistuksen ja kurimuksen edessä.

Kurjuuden maksimointi ei toimi

Toisin kuin usein luullaan, ei ankara itsensä kurittaminen toimi lainkaan uusien tapojen opettelussa. Sen sijaan itsensä jatkuva arvostelu ja rankaiseminen johtavat ahdistuksen sekä negatiivisten ajatusten lisääntymiseen ja pian myös väistämättömään passivoitumiseen. Liiallinen ankaruus itseään kohtaan on jo itsessään yksi yleisimmistä masennusta aiheuttavista riskitekijöistä. Se johtaa usein myös välttelevään käytökseen, jolloin haemme syntipukkia jostain muualta kuin itsestämme.Jos sen sijaan suhtaudumme itseemme armollisemmin ja annamme itsellemme lipsumiset anteeksi, olemme myös valmiita ottamaan teoistamme suuremman vastuun. Jo tapahtuneen virheen sijaan suuntaamme fokuksemme tulevaisuuteen ja pohdimme, mitä voisimme tehdä seuraavalla kerralla paremmin onnistuaksemme. Tutkimukset osoittavatkin, että itselleen armolliset henkilöt ovat valmiimpia ottamaan vastuun, kuuntelemaan muiden neuvoja sekä oppimaan kokemuksistaan, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. He ovat siis valmiimpia oppimaan virheistään ja tekemään pysyvän muutoksen.Antamalla itsellesi anteeksi, annat itsellesi myös mahdollisuuden parempiin valintoihin sekä valoisampaan tulevaisuuteen. Tehtyä virhettä ei voi kuitenkaan lakaista maton alle, vaan se on kohdattava silmästä silmään. Onkin tärkeää tiedostaa virheensä ja hyväksyä, että sellainen tuli ihan oikeasti tehtyä. Se aiheuttaa meissä väistämättä negatiivisia tuntemuksia, kuten häpeää ja syyllisyyttä. Ja näin pitääkin olla. On kuitenkin tärkeää suunnata katseensa pian kohti tulevaa. Armollinen asenne itseään kohtaan ei ainoastaan tunnu hyvältä, vaan johtaa loppujen lopuksi paljon parempiin sekä pysyvämpiin tuloksiin, oli tavoitteenamme sitten painon pudottaminen, kokeisiin lukemisen skarppaaminen tai kunto-ohjelman noudattaminen.

Emme ole yhtä kuin ajatuksemme

On tärkeää ymmärtää, että ajatuksia ei voi estää, mutta niitä voi oppia hallitsemaan paremmin. Ne kannattaakin ottaa avoimen ystävällisesti vastaan ja tarkastella niitä mielenkiinnolla. Kun kuulet seuraavan kerran mielesi kuiskivan lannistavia ajatuksia, suhtaudu siihen lempeän kriittisesti. Voit vain todeta, että ”mitähän tuo mieli taas höpöttää omiaan” ja päästää ajatuksen pilven lailla leijumaan tiehensä.Ajattelemalla positiivisesti, puhumalla itselleen lempeästi, korjaamalla ryhtiään ja jopa väkisin hymyilemällä voi vaikuttaa omaan mielentilaansa kohentavasti. Siksi on äärimmäisen tärkeää kääntää sisäinen puheensa kannustavaksi ja opetella vaikka joitakin voimalauseita itsensä tsemppaamiseksi. ”Olen parhaimmillani paineisissa tilanteissa. Olen sisukkaampi kuin muut, Minulta löytyy luovuutta. Kun muut väsyvät, minä vasta lämpiän”…Voimme siis itse päättää, uskommeko ajatuksiamme ja miten niihin suhtaudumme. Opettelemalla puhumaan itselleen kannustavammin ja suhtautumaan ajatuksiinsa hyväksyvämmin, oppii samalla myös ohjaamaan tunteitaan positiivisempaan suuntaan. Ja tunteitaan ohjaamalla voi vaikuttaa positiivisesti myös kaikkeen tekemiseensä. Viisaudessa, ”Ajattelitpa sitten, että onnistut tai epäonnistut, ole aina oikeassa”, on siis vinha perä.Inspiraation lähde: Trainer4You Psyykkinen valmentaja –koulutus sekä kirjat Tahdonvoima käyttöohje (Frank Martela. Tammi) ja Paras (Erik Bertrand Larssen. Bazar).