Sanotaan, että opiskellessa tarvitaan kaikista eniten pakaralihaksia. Tätä sanontaa on helppo uskoa viikonloppuna startanneen Voimavalmentaja-koulutuksen jälkimainingeissa, kun autoon istuminenkin tuntui takalistossa. Ei tosin onneksi puuduttavan penkissä istumisen vuoksi, vaan tällä kertaa takamuksen arkuuteen vaikutti koulutuksen toiminnallinen osuus sekä tämän innoittamana tehty oma maastavetotreeni.Voimavalmentaja on Trainer4Youn uusimpia täydennyskoulutuksia, jonka kouluttamisesta vastaa LitM Tuomas Rytkönen. Hänen pääaineenaan opinnoissa on ollut valmennus- ja testausoppi. Tuomas lienee monelle punttien parissa heiluttelevalle hyvinkin tuttu, onhan mies tehnyt hyvin ansiokkaita tuloksia voimaharjoittelun puolella. Lisäksi hänen kirjoituksiaan on julkaistu mm. Lihastohtori Juha Hulmin suositussa blogissa. Tuomaksen tavoitteena on olla yksi Suomen parhaista voimavalmentajista ja hänet tunnetaan tutkimustietoon pohjaavasta, tuloksellisesta valmennusosaamisestaan. Ei siis ihmekään, että ensimmäiset kurssit Jyväskylässä ja Espoossa myytiin loppuun.

Voimavalmentaja Jyväskylässä 8.-9.9.2017

Jyväskylän ensimmäiselle lähijaksolle oli pakkautunut kaiken kaikkiaan 21 opiskelijaa ja opetustila oli jo lähes täynnä, kun perjantaina kiiruhdin töiden jälkeen koulutukseen. Ensimmäinen päivä aloitettiin esittäytymiskierroksella, jonka aikana kuultiin lisää kouluttajiemme vaikuttavasta koulutus-, valmennus- ja harjoittelutaustasta sekä käytiin läpi, millaisella taustalla ja miksi kukin osallistujista oli koulutukseen hakeutunut. Täytyy sanoa, että kyllä oli timanttisia ammattilaisia paikalla! Lisää tutkimustietoa ja perusteita työlleen oli hakemassa useampia fysioterapeutteja, urheiluvalmentajia, fysiikkavalmentajia sekä personal trainereita ympäri Suomea.Ensimmäisen lähijakson aihealueena oli kehittävän voimaharjoittelun perusteet. Päivän teoriaosuus lähti liikkeelle koulutusjakson aihealueiden esittelyllä sekä kuormitusfysiologian kertaamisella. Tällä varmistettiin, että kaikki ovat perusasioiden suhteen kartalla. Mukavan nopeasti lähdimme kuitenkin kaivautumaan syvemmälle voimaharjoittelun tieteelliseen perustaan, jolloin esiin alkoi nousta tutkimuksia sekä itselle hieman vieraampaakin termistöä. Muuta ei olisi kukaan varmasti odottanutkaan, kertoihan jo kurssikuvaus kaiken olennaisen: koulutus on omiaan henkilöille, joille pelkät perusteet eivät riitä.Ruokatauon jälkeen oli aika siirtyä kuntosalille toiminnallisen osuuden pariin. Aloitimme dynaamisilla verryttelyliikkeillä, minkä jälkeen siirryimme tekemään lämmittelyä kuminauhoilla. Samalla kerrattiin hyvän alkulämmittelyn periaatteita. Demoissa käytiin läpi alaraajojen sekä keskivartalon voimaliikkeitä ja niiden variointeja. Kyykkyjä, maastavetoja ja tapoja vaihdella ärsykettä välineillä, nivelkulmilla, lihastyötavoilla ja erilaisilla tempoilla. Demoliikkeissä itsensä likoon laittoi Athletican valmentaja Olli Koskinen, jonka kehonhallintaa ja voimaa oli ilo katsoa. Ikävä kyllä joidenkin liikkeiden kohdalla sai itse nimenomana vain katsella ilolla vierestä, sillä oma keho ei taipunut esimerkiksi tangolla roikkuen tehtyyn tuulilasinpyyhkijöiksi nimitettyyn keskivartaloharjoitteeseen. Onneksi oma liikkuvuus tai voimatasot eivät ole kriteereitä koulutukseen osallistumiselle.

Lauantai

Toisena päivänä aloimme syventyä lihasmassa-ja kestovoimaharjoitteluun. Uskon, että lauantaiaamuna monien ymmärrystä kutittelivat mTOR-signalointi ala- ja ylävirtoineen, satelliittisolujen toiminta sekä eräs käsityskykyä todella koetteleva lihaskasvun säätelytaulukko. Tästä jatkumona kävimme läpi proteiinisynteesiä ja ravitsemuksen merkitystä harjoitteluun sekä lihasmassan kasvuun ja laskettelimme sitä kautta kohti lihasmassaa lisäävään harjoittelun nyrkkisääntöjä sekä harjoittelun erikoistekniikoita. Erikoistekniikoita pääsimme testaamaan käytännössä päivän toiminnallisessa osiossa, jossa jakauduimme harjoittelemaan 2-3 hengen ryhmissä. Ihan mukava treeni tuli tehtyä, klusterikyykyt, korostetut eksentriset pystypunnertaen, pudotussarjaa penkissä, pakkotoistoja hauiskäännöissä, triplasarjaa pakaralihaksille ja vielä tempovariaatioita yläselälle. Kello oli neljä ennen kuin ehti huomatakaan, lihaksissa oli mukava polte, otsalla pieni hiki ja kaiken kaikkiaan hurjan hyvä fiilis! Tätä lisää!Koulutusten runko oli molempina päivinä sama: kolme tuntia teoriaa, kolme tuntia käytäntöä. Mielestäni tämä toimi varsin hyvin. Luennot eivät päässeet venymään liian pitkiksi, vaan keskittyminen oli helppo säilyttää läpi luennon. Pidin siitä, ettei jo tuttujen, perusasioiden kertaamiseen käytetty kovin paljoa aikaa, vaan lähdimme melko nopeasti syventymään voimaharjoittelun tieteelliseen perustaan.Koulutuksen parasta antia oli ehdottomasti pääkouluttajan, Tuomas Rytkösen, tietomäärä. Mies lateli tutkimustietoa sujuvammin, kuin yksikään internetin tietokannoista. Ryhmämme hyödynsi hyvin mahdollisuuden tankata uusinta tietoa ja jokainen sai varmasti enemmän kuin tyydyttäviä vastauksia kysymyksiinsä, tietoa nimittäin riitti. Läpi koulutuksen tekemisessä korostui tieteellinen perusta ja tuntui siltä, kuin jokaisen yksittäisenkin harjoitteen taustalla vaikuttaisi vähintään jonkinlainen EMG-tutkimus. Vaikka hetkittäin tuntui siltä, että Tuomas tietää vaatimattomasti kaikesta voimaharjoitteluun liittyvästä aivan kaiken, uskalsi hänkin tarvittaessa nostaa kädet ilmaan ja sanoa, jos ei tiennyt. Tuomas myös korosti selkeästi, että jos hänen kertomansa perustui omiin kokemuksiin tai heikompaan tutkimusnäyttöön, jolloin kenellekään ei jäänyt epäselvyyksiä, oliko kyseessä faktatietoa vai kokemusperäinen asia.[avatar user="Eveliina" size="thumbnail" align="right"]Eveliina Rauhansalo on Trainer4You Personal trainer ja -kouluttaja sekä fysioterapeutti.[/avatar]Ensimmäinen Voimavalmentaja-lähijakso oli kaiken kaikkiaan innostava. Lähdin kertaamaan, oppimaan uutta ja hakemaan lisää työkaluja työhöni. Uskon, että juuri näitä asioita tulen koulutuksesta saamaan. Sain kuitenkin jo tältä ensimmäiseltä lähijaksolta paljon, myös omaa harrastamistani ajatellen. Sain uutta puhtia maksimivoimaharjoitteluun ja kipinän hyödyntää ahkerammin erikoistekniikoita omassakin treenissä. Oli myös hyödyllistä päästä pitkästä aikaa jonkun syyniin harjoittelemaan. On helppo arvioida muiden tekniikoita, lapatuen pitävyyttä, niskan asentoa ja painopistettä. Mutta omassa tekemisessä sitä helposti sokeutuu, eikä huomaa kaikkia kehityskohtia. Odotin saavani kyykätessä palautetta erityisesti alaraajoistani, mutta kun pitkästä aikaa joku tutkaili liikettä selkäpuolelta, löytyikin korjattavaa sieltä – vieläpä melko hyväksi luulemastani lapatuesta. Nyt sitä on harjoitettu jokaisessa liikkeessä ja esimerkiksi sen maanantaisen maastavetopäivän jälkeen tuntuma selässäkin on aivan eri, kuin se viime aikoina on ollut. Innolla odotan tulevia jaksoja!